maanantai 14. syyskuuta 2009

Esi-isien jäljillä.

Nämä meidän otsikot taitaa olla aika jälkipainotteisia.

Tämä juttu ei kuitenkaan liity jäljestämiseen, vaan käytiin Bondin kanssa vähän herättelemässä ikivanhoja taipumuksia, ja kokeilemassa paimennusta. Paimennus tapahtui Kuparisen Tuijan (kennel Black Bonzo) tilalla Rantasalmen kupeessa, ja saavuimme Bondin kanssa paikalle jo yhdeksän aikoihin aamulla. Tästä meiltä ei ole kuin noin 20 minuutin ajomatka paikanpäälle, eli ihan suhteettoman aikaisin aamulla ei tarvinnut jaksaa kömpiä ylös.

Tuijalla oli laitumella lammaskatras, ja hän antoi ensin pienen näytöksen omilla bordercollieillaan. Sen jälkeen suurin osa lampaista laitettiin toiselle laitumelle, ja kourallinen otettiin erilliseen, tilavaan pyöröaitaukseen.
Bondi laskettiin pyöröaitauksen ulkopuolella irti ja katsottiin, miten se reagoi lampaisiin. Jänniähän ne olivat, ja ainakin häntä pystyssä niitä piti kauheasti tuijotella, vaikka samalla ympärillä olevat hajut olivatkin valtavan kiinnostavia. Se haisteli lampaita varovasti aidan raosta, mutta ei näyttänyt olevan mitenkään suunnattoman kiinnostunut tai sen puoleen vimmastunut niistä.

Seuraavaksi Tuija kehotti ottamaan koiran kiinni, ja menimme pyöröaitauksen sisäpuolelle. Bondilla melko lailla samat reaktiot edelleen, lampaat olivat todella erikoisia, jännittäviä, ehkä vähän vaarallisia? Aina kannattaa pitää pieni välimatka. Kun Bondi ei vaikuttanu kuitenkaan olevan lampaita kohtaa mitenkään hyökkäävä, se päästettiin irti.
Innoissaan se menikin tutkimaan lampaita, mutta kun ne yhtäkkiä liikkuivat, niin alkoi haukkuminen. Aluksi Bondi koitti selvästi enemmän metsästää kuin paimentaa lampaita, hampaitaan se ei käyttänyt missään vaiheessa. Aina, kun se alkoi käydä selvästi liian kuumana, kutsuin sen pois, ja rauhoitin. Pidettiin taukoa, ja kokeiltiin uudestaan.

Aitauksessa oltiin kerralla ehkä 5-10 minuuttia, ja kolme kertaa kävimme pyöröaitauksessa. Lopuksi Bondi alkoi jo ehkä saada jotain hahmotuksia; se ei enää koittanut saalistaa lampaita, mutta piti niitä kyllä kasassa, vaikkei ymmärtänytkään oikein ajaa niitä minua kohti.

Tuija tykkäsi, että Bondi oli sen verran rauhallinen lampaiden kanssa, että sitä voisi kokeilla isommallakin laitumella. Tässä vaiheessa Bondi tosin oli jo sen verran väsynyt, että se ei oikein jaksanut enää kiinnostua koko lampaista, enemmän vain haisteli laidunta, ja jos sattui osumaan lampaiden kohdalle, niin teki ehkä kaaren niiden ympäri, mutta oli selvästi jo sitä mieltä, että tämä on aika raskasta hommaa.
Niinpä laitoin Bondin sitten lepäilemään.

Kokemuksena oli kyllä ihan mielenkiintoinen, ja Bondista kyllä huomasi senkin, että on tokoiltu; heti, kun tuli epävarma tilanne, se alkoi seuraamaan vasemmalla sivulla ja koitti katsoa silmiin, että äiti, kerro nyt, mitä tehdään! Pitää katsoa, jos vielä joskus mentäisiin uudestaan. Uhkasin jo itse ruveta lampuriksi ihan vain siksi, että voisi omia koiria sytytellä hommaan.

Illalla kokeiltiin vielä ihan vähän tottistelua, kun Bondi oli ensin levännyt, ja ihan vain parin luoksetuloharjoituksen ja lopuksi vauhdikkaan luoksetulon jälkeen Bondi pääsi takaisin nauttimaan hyvin ansaitusta levosta.

Paimennuspäivän kuvasato jäi olemattomaksi, koska minulle ei ole vielä tuota henkilökohtaista hovikuvaajaa siunaantunut, ja itse on hieman vaikeaa koittaa samaan aikaan ohjata koiraa lampaiden kanssa ja hillua kamera kädessä yrityksenä saada edustavia kuvia touhusta.
Lohdutuspalkintona voisin laittaa tähän kuvan pienestä Bondista (kun näitä sattuu olemaan kansiossa valmiiksi pienennettyinä, hyi laiskaa omistajaa...)

Melkein kuvassa pikku-Bondi, muutaman kuukauden iässä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti