maanantai 7. syyskuuta 2009

"Lassie löytää jäljen"

Nyt onkin taas ollut vähän taukoa päivittelyissä, päivät menee niin tehokkaasti kaikenlaisessa puuhastelussa, ettei juuri ehdi istua välillä, hyvä kun kotona enää näkyy : D

Viime torstaina oli taas jälkireenausta, ja Bondi oli jo metsään päin mentäesssä selvästi ainakin jotenkin perillä, mitä tuleman piti; vaikka jälkimetsä oli taas uusi, niin alkoi metsään päin mentäessä inistä ja katsella ulos ikkunoista siihen malliin, että kohta tapahtuu taas jotain hauskaa.
Reenikaveri Benita kävi polkemassa Bondille jäljen, se oli suora, ehkä vain noin 50 m pitkä, mutta nameja oli aluksi vain joka toisella askeleella (aikaisemmin ollut jokaisella), ja vasta lopussa vähän ennen loppupalkkaa jokaisella askeleella. Benita sanoi vielä, että jälki ei ala ihan merkin kohdalta, vaan vähän sen jälkeen.

Toin Bondin jäljen alkuun, ja annoin lähtökäskyn - ja pienestä matkasta huolimatta jäljen alku löytyi, ja nuori mies ajoi jäljen kuin höyryjuna, eikä juuri kyllä nameja ehtinyt syödä! Taisi koko jäljen aikana syödä kaksi namia. Yhdessä kohtaa taisi olla joku todella ihana haju, koska siihen piti pysähtyä ihan pissalle, mutta jälki jatkui suoraan ilman, että minun tarvitsi uudelleen näyttää sitä. Nenä vain maahan ja menoksi : D

Pari kertaa meinasi tulla pieni eksyminen, mutta hyvin löysi tiensä takaisin jäljelle, ja vauhti oli tosiaan melkoinen! Näinköhän tuolla vauhdilla ehtii mitään ilmaistakaan (; ?
Nyt meille annettiinkin sitten neuvoksi, että voisi ruveta pikkuhiljaa opettelemaan ilmaisuja. Siis pulikoita veistelemään!

Tänä kesänä on kyllä tullut oltua metsässä ihan eri tavalla kuin ennen, eikä vähiten tuon jäljen takia, joka on kyllä avannut taas ihan uudenlaisen näkemyksen koko koiraharrastuspuuhaan. Aika moni muu meidän jälkiporukasta taitaa olla enemmän Pelastuskoirapuolelle menossa, mutta se ei kyllä haittaa, päinvastoin, en ole vielä törmännyt sen tyylisiin koiraharrastajiin tuossa porukassa, jotka katsoisivat nenän varttaan pitkin sen takia, että heidän kanssaan reenailee collie, ja vieläpä pörrömalli. Sen sijaan parikin ihmistä on kyllä sanonut, että onpa mukavaa nähdä collieta harrastamassa!
Pitäisikö rodun harrastajien ottaa tästä vinkkiä (; ? Jos ihmisten yleinen käsitys colliesta on vieläkin se, että ei niistä taida oikein olla mihinkään, kuin korkeintaan pyörähtelemään näyttelykehässä. Suosittelen kokeilemaan, jos löydätte hyvän seuran tai reeniporukan, voitte yllätyä positiivisesti : D

Tiian ja Terinkin jäljestys sujui niin mallikkaasti, että päätimme Tiian kanssa vielä myöhäisen illan päätteksi palkita itsemme ja koirat kebabilla (;

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti