sunnuntai 20. joulukuuta 2009

Joulua kohti!

Neljäs adventti, ja ensi viikolla on jo Joulu! Bondinkin kanssa päästiin viimein mielestäni erittäin ansaitulle ja tarpeelliselle lomalle kotikonnuille.

Edellisestä päivityksestä on taas vierähtänyt kuukauden päivät, mutta mitään kummempia nuoren miehen elämässä ei ole päässyt tällä välin tapahtumaan. Iho-ongelmat alkavat helpottaa, ei kutise minusta enää ollenkaan niin paljon. Muutenkin Bondi on ollut oikein reipas ja iloinen, ja huomattavan iloinen siitä, että talvi näyttäisi viimein kotiutuneen Suomen näillekin korkeuksille.

Bondi todennäköisesti vaikka asuisi ulkona jos saisi päättää! Iisalmessa ollessamme pääsimme käymään muutamana aamulla lenkillä ihan auringonnousun aikoihin, ja kyllä siinä vain mieli lepää; kävellä hiljaisella pellolla kun kaikkialla on valkoinen lumipeite, joka kävellessä narskuu jalkojen alla, Bondi juoksentelee pellolla, ja haistelee tarkasti jälkiä, välillä tulee viereen katsomaan silmiin, kuin varmistaakseen, että ollaan menossa oikeaan suuntaan, ja sitten taas juoksee vähän matkaa eteenpäin tutkimaan lähialueita, naaman tan-laikut ihan kuurasta valkoisina ja jäinen parta alaleuassa.

Viimeinen viikko oli kyllä kaikin puolin rankka ja väsyttävä, vaikkeivät koulupäivät enää olleetkaan pitkiä, mutta se odotuksen tunne, kun tietää, että ihan kohta pääsee lomalle, mutta ei ihan vielä. Onneksi oli nämä jotkut, ihanat yhteiset aamut ja taas toisaalta ihan hiljaiset, tähtikirkkaat myöhäiset illat ja yöt, kun käytiin tekemässä iltapissilenkki hieman pidemmän kaavan mukaan. Bondin turkkikin tuntuu vahvistuvan näillä keleillä, ja olenkin koittanut pitää huoneeni Iisalmessa melko viileänä, jos se osaltaan auttaisi myös karvanlähtöön ja kutinaan. On sillä varmaan ollut jotain tekemistä asian kanssa.

Treenaamiset on jääneet aivan minimiin, nyt on vain lomailtu ja nautittu, ja tehty suunnitelmia tulevalle vuodelle. PK-valjaat kävin jo Bondille Messarin näyttelystä investoimassa, eli niille pitäisi siis olla jotain käyttöäkin viimeistään ensi vuoden puolella! Uuden motivointipatukankin investoin, sinisävyisen, luonnollisesti. Nyt kaikki treenaamiset on olleet lähinnä vanhojen juttujen tekemistä hieman tarkemmin ja paremmin, mutta ihan lyhyissä pätkissä, ehkä liike tai kaksi kerrallaan, mielenvirkistykseksi. Bondi on kyllä aina innokkaana tekemässä yhdessä, ja todella pitää puuhastelusta, mutta minusta on mukavaa, ettei minun tarvitsekaan suunnitella jokaisesta päivästä sitä paria tuntia koiran kanssa tavoitteelliseen treenaamiseen, vaan saan tehdä sitä niin kuin haluan, ja koira ei siitä halkea, jos se ei pääse joka päivä tekemään jotain suuria suorituksia, mutta nauttii joka kerta, kun ruvetaan yhdessä jotain tekemään.

Pellolla juoksentelun ja siellä peurankakkojen haistelun lisäksi Bondi löysi uuden harrastuksen; kiipeilyn. Lenkkireitin varrella on suuria tukkikasoja joidenka päälle Bondi kerran uskaltauduttuaan haluaa mielellään kiivetä uudestaan, ja tasapainotella tukkien päällä. Lisäksi pellolla on kahdessa rivissä avonaisia pyöröpaaleja, joiden päälle Bondi loikkaa innoissaan kun vain saa siihen tilaisuuden. Niitä se sitten juoksentelee päästä toiseen, hyppää alas ja takaisin ylös, ja olen huomannut, että jos koira on jo valmiiksi samalla tasolla kuin oma naama, niin maahanmenon opettelu on suorastaan helppoa. Koira haluaa tulla sinne alas kasvojen tasolle : D

Tänään olisi meillä Bondin kanssa pikkujoulut tiedossa Bondin tatskan luona (elikkäs tätskän, koska Bondi ei oikein hallitse ääkkösiä), jossa myös Bondin ystäväkoira kooikkeripoika Hili eli Sirius. Mitenköhän pojat innostuvat jälleennäkemisestä, edellisestä kerrasta on pyörähtänyt jo ties kuinka kauan!

Toteutin myös yhden hurjan suunnitelmani, ja muutin blogin otsikkokuvan hieman talvisemmaksi, ja samalla päivitin myös muun ulkoasun! Pitäähän sitä pysyä ajassa sen verran kiinni.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti