sunnuntai 25. huhtikuuta 2010

Niin ihanat uroskoirat.

Uroskoirat. Jos ne eivät vietä kaikkea aikaansa mahtaillen ja rähisten toisille uroksille, ne asustelevat tiiviisti kaikkien mahdollisten narttujen takapuolissa, joilla on ehkä ollut tai on ehkä kahden tai kolme kuukauden päästä tulossa juoksut. Omallani ei tätä rähinä- ja mahtailuongelmaa ole onneksi (vielä) koskaan ollut, päin vastoin, mutta jopa leikattujen narttujen pyllyissä on hieman liiankin mukava viettää aikaa, ja lupsutella tyttökoirien toosia minkä vain suinkin ehtii, jos siihen vain suinkin tulee tilaisuus. Ongelma voi olla suhteessa pieni, mutta sitäkin raivostuttavampi. Piipitystä, itkemistä, entistä pahempaa nirsoilua (lue: täyttä syömättömyyttä) ja leukojen väpätystä. Ja kuolaamista. Jatkuvaa, suurina, märkinä tippoina ilmenevää kuolaamista.

Kuten jo aikaisemmin mainitsin, ongelma voi olla suhteessa pieni, ja Bondi onkin kyllä monessa suhteessa helppo uros. Se ei minun läsnäollessani koita sentään astua narttuja, eikä sillä tosiaan ole toistaiseksi ollut tarvetta toisille uroksille mahtailuun, mutta jos olisi, niin todennäköisesti Bondi olisi päässyt kauniista, vaaleanpunaisesta kassistaan eroon ja aikapäiviä sitten.

Sen sijaan minua kyllä suunnattomasti jaksavat raivostuttaa omistajat, joiden uroskoirien elämäntehtävä tuntuu kulminoituvan siihen, miten paljon ne ehtivät uhitella ja äristä toisille uroksille. Pelkkä mahtailu sinänsä on asia erikseen, jos toiset urokset pystyy sietämään ympärillään ilman, että omistajan tarvitsee koko ajan olla varuillaan. Kaikkien kanssa ei tarvitse olla kaveri, ei tietenkään, mutta kyllä toiset koirat täytyy sietää varsinkin silloin, jos niistä ei ole minkäänlaista näennäistä uhkaa.

Enemmänkin olen kuullut loistavia oivalluksia uroskoirista, ja niiden "normaalista" käyttäytymisestä; ilmeisesti joidenkin koulukuntien mukaan olen harvinaisen onnekas tyyppi, kun olen onnistunut pitämään ihoni reiättömänä siitä tosiasiasta huolimatta, että minulla on leikkaamaton uros, ja lähistöllä, jopa saman katon alla, on juoksuisia narttuja. Toiset tosin kuittaavat tämän sanomalla, että "Sehän on collie, eihän niillä taida enää muutenkaan juuri nesteet liikkua." Rohkenen olla ja olen eri mieltä. Uskallan myös väittää, että näin sanovat ihmiset eivät ole joko koskaan omistaneet tai tunteneet yhtään collieta, tai ovat olleet harvinaisen epäonnisia (jos nyt niin voi sanoa). Kummasti colliet kuitenkin lisääntyvät, ja joka vuosi pentuja rekisteröidään seitsemisensataa. Puhumattakaan niistä rekisteröimättömistä, joista kerron mielipiteeni jossain toisessa kirjoituksessa.

En nyt sano, etteikö uroksissa olisi paljon hyvääkin, enkä myöskään sano, etteikö minulle tulisi enää koskaan toista urosta, mutta melko suurella todennäköisyydellä voin sanoa, että lähitulevaisuuteen toinen uroskoira ei sijoitu. Ehkä sitten joskus, mutta toistaiseksi tunnen olevani enemmän "narttuihminen", vaikka Bondissa on kyllä paljon enemmän niitä asioita, joista pidän, ja tavallaan tuo narttujen perään vinkuminenkin on tietysti aivan normaalia uroskoiran käytöstä, ja voisi olla paljon pahempaakin. Bondi on kyllä monessa suhteessa herrasmies, jos nyt koiramaailmassa tällainen ilmaus sallitaan. Sen kosimisyrityksetkin ovat suhteelisen hienovaraisia, mutta siitä huolimatta hyvin itsepintaisia.

Olen koittanut saada Bondille uudestaan paljon hyviä kokemuksia toisista koirista, että saisin siihen hieman takaisin sen menetettyä itsevarmuutta, mutta toisaalta en panisi pahakseni jos joku vielä juoksutuoksuinen, mutta ei enää lähelläkään parhailla päivillään oleva Justiina ilmoittaisi sille harvinaisen selkeästi ja suoraviivaisesti, että tuo homma muuten loppuu, ja se loppuu nyt.

Ensikertaan.

2 kommenttia:

  1. Hieno juttu tämä uudistunut blogisi. Käyn kyllä säännöllisen epäsäännöllisesti kurkkimassa Bondin kuulumisia :P

    VastaaPoista
  2. Käy ihmeessä! Tänne varmaan muistan ja jaksan aina vähän aktiivisemmin päivitellä Bondin kuulumisia : D Nyt ollaan tosiaan taas vähän suunniteltu, jos tuonne kisailemaan koitettaisiin lähteä, mutta harmittaa kyllä, kun meinaa tuo reenaaminen tuntua välillä vähän tahkoamiselta :/ Nyt on tosiaan näitä uusia liikkeitä alettu opettelemaan, niistä on tullut vähän uutta puhtia, mutta kun saisi taas pitkästä aikaa jotain uusia oivalluksia, ettei aina vaan käyttäisi itse niitä samoja tyylejä.

    VastaaPoista