lauantai 24. heinäkuuta 2010

Kyllä, tämä on päivitys.

Siitäkin huolimatta, että monet ovat päivittelemättä kotisivujaan ja blogejaan joskus kuukausitolkulla, niin kun uutta päivitettävää tulee, tapahtuu se niin kuin mitään pitkää taukoa ei olisi ollutkaan. Mahdollisesti päivitetään kuitenkin useampi asia kerrallaan. Itselläni on kuitenkin itsepintainen taustajoukko, joka säännöllisin väliajoin muistuttaa ja ennen kaikkea avoimesti paheksuu tätä blogin päivittämättömyyttä, kun vaikka mitä - ja siis ihan oikeasti vaikka mitä - tapahtuu.

Mistä siis aloittaisin!

Valmistuin : D Hurraa!! Siitä tosin on aikaa jo kohta pari kuukautta, mutta sen jälkeen onkin tapahtunut vaikka mitä. Hankin muun muassa viimein oman asunnon, pienkerrostalon ensimmäisestä kerroksesta ihan mukavanoloiselta alueelta. Bondin kanssa ei sen sijaan saatu vieläkään hankittua sitä viimeistä tokon alokasykköstä (ihan oikeasti, edelliseltä tuomariltakin oltiin saatu viimeksi ykköstulos, ja vielä sijoituttu; missä nyt oikeasti mättää), mutta korkkaus virallisissa agilitykisoissa hankittiin myös! Taru luotsasi Bondille kahdelta radalta ihan tulokset, jotka voi halutessaan kurkata tarkemmin vaikkapa KoiraNetista. Kokonaisuutena kisoista jäi sen verran mukava tunnelma päälle, että eiköhän tässä ole jossain vaiheessa vielä toisetkin kisat tulossa (; On kyllä tokossakin, minä en vain kertakaikkiaan suostu lannistumaan.

Muutamissa mätsäreissäkin on Bondin kanssa käyty, ihan mukavalla menestyksellä.

Lisäksi tuli hankittua jotain muutakin. Osittain "syytän" tästä hankinnasta kyllä eräitä tiettyjä kavereita, mutta toisaalta täytyy sanoa, että olipa hyvä, kun vähän potkaisivat. Tällaiselta se näyttää.

Kyseessä on siis pikkuinen koiraneiti, joka parhaiten kuuntelee nimeä Raisa (Irokon Quartz).


Hieman piti kokeilla ihan poseeraamista.


Jotain pientä on jo koitettu vähän opetellakin.

Mummokoirat ottivat uuden tulokkaan vastaan kumpikin omalla tavallaan; Salsa nuuhkaisi, ja totesi vaarattomaksi, ja sopivan tilaisuuden tullen muistutti, kuka pitää koiraporukassa sitä jöötä. Misty oleskeli muutamat ensimmäiset päivät omissa oloissaan, eikä sitä juuri näkynyt, mutta kun sekin oli saanut aikansa seurailla ja todeta uuden tulokkaan ilmeisesti tulleen jäädäkseen, niin se alkoi elää normaalia elämäänsä, niin kuin Raisa olisi aina ollutkin osa kalustoa.
Bondi oli aluksi välinpitämätön, mutta meinasi aluksi olla sitä mieltä, että Raisan ei tarvitsisi olla minun kanssani juuri tekemisissä. Kun tein Bondille selväksi, että tämä pikkukaveri oli nyt osa laumaa, ja sitä piti kohdella sen mukaisesti, päätti Bondi kokeilla seuraavaa taktiikkaa; jos sitä ei huomaa, niin ehkä se häviää. Kun tästä ei (kuitenkaan yllättäen) ollut apua, Bondi taisi päättää hiljaa hyväksyä pennun. Olen kyllä aina huomioinut Bondin ensin, se saa ruuan ensin, se pääsee paikkoihin ensin, ennen uloslähtöä sille laitetaan panta kaulaan ensin. Nyt Bondi ja Raisa ovat jo ihan normaalistikin leikkineet yhdessä, ja Raisa kyllä monessa asiassa katsoo Bondista mallia, ja pitää sitä kyllä selvästi "isoveljenään".

Bondi on vieläkin todella hoikka, ja nyt olen päättänyt, että vaihdan sille ruuan, enkä enää tee sitä paluuta tähän entiseen, niin kuin olen aiemmin tehnyt. Ihan yhtä tyhjän kanssa syöttää energiaruokaa, josta kaikki tuntuu tulevan läpi, eikä koiraan itseensä jää mitään, vaikka söiskin :/

Bondinkin kanssa tuossa vähän reenailtiin!
(Linkkivinkki: kuvia saa klikkailemalla tarvittaessa isommiksi).

Vielä pitää odottaa vuoroa, mutta kohta se taitaisi olla.

Kun sitten viimein tajusin Bondinkin hakea, niin piti komentaa sen verran äänekkäästi, että Raisan korviin meinasi sattua.



Perusasentoa (tuo hiivatin punainen killutin on sitten kakkapussiteline, ja tulevissa kuvissa olen koittanut välttää sen esiintymistä ihan noin näkyvästi).


Seuraaminen sujui oikein iloisesti, kun oli vähän aikaa saanut odotella vuoroaan (;

Asiaan kuuluu tietysti myös palkinnoksi hyvä leikki!








Reenin päätteeksi pitää vielä varmistaa, että niihin pikkusiskon korviin ei nyt kuitenkaan liikaa sattunut.


Mukana menossa oli myös Tiia ja Teri, jonka puuhasteluista tulee varmaankin lähiaikoina juttua myös Terin omaan blogiin.

Nyt sitten oli näitä kuviakin oikein urakalla, mitä olen lupaillut, koska minähän olen sanani mittainen nainen - mikä ei välttämättä kerro koko totuutta, koska pituuttahan nyt on kaikkea muuta kuin paljon, mutta toisaalta sanoja on siitäkin edestä. Ei tule niin helposti jäätyä jalkoihin!

Tällaista taas tällä kertaa, ja jospa seuraava päivitys tulisi taas vähän nopeammin, ja jos silloin olisi taas uusia kuviakin!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti