maanantai 23. elokuuta 2010

... Syksykö tekee tuloaan?

Näyttäisi siltä, että kesän hurjat helteet ovat viimeinkin antamassa periksi, ja viileä tuuli heiluttelee pitkästä aikaa puita. Ilmassa on suorastaan helpotuksen tuntua. Sadetakin tulee silloin tällöin. Illat alkavat myös hämärtyä toinen toistaan aikaisemmin, ja yöt ovat ja suorastaan pimeitä - paitsi selkeinä, pilvettöminä öinä. Siinä on yksi niistä asioista, joita kaipaan kesäisin ja nimenomaan öisin; tähdet. Nyt ne pystyy taas selkeinä öinä näkemään hyvin, kun käytän koiria iltalenkillä on suoraan yläpuolella Otava, ja jokin valtavan kirkas, suuri tähti ikään kuin vastakkaisella puolella yötaivasta. Onko se nyt se Pohjantähti, en tiedä, mutta ihan huikean kirkas.

Koiriin tuntuu tulleen näiden viilenneiden säiden myötä aivan uutta puhtia, itsestäni nyt puhumattakaan. Välillä tuntuu, että pienestä palelemisesta suorastaan nauttii. Kun herää aamulla siihen, että varpaita palelee, kun peitto on lähtenyt yöllä niiden päältä pois tulee vedettyä varpaat takaisin peiton alle pienen hölmön hymyn kanssa. Koirat ovat taas tulleet takaisin viereen nukkumaan, eivätkä haluaa enää vain lötköttää kylmällä lattialla, tai sängyn alla. Raisakin on nyt keksinyt ihan hiljattain sängyssänukkumisen ihanuudet, ja varsinkin aamuisin se löytyy kyljen vierestä tai kerällä jalkopäästä riippuen siitä, mihin Bondi on päättänyt asettua.

Käytiin parin viikon helletauon jälkeen Bondin kanssa agilityreeneissä, ja voi että, millaisissa reeneissä! Bondi kyllä tuntuu niin pitävän tuosta puuhasta, se jaksaa tehdä esteen toisensa jälkeen, ja siinä lajissa jos jossain tuntuu, että koira ei todella tee virheitä, vaan kaikki virheet todella johtuvat jostain, mitä itse teen väärin. Heti kun armaat reenikaverini oikaisevat tai neuvovat minua tekemään jonkin asian toisin, koira pelittää. Vauhtia siinä kyllä riittää, ja alkaa pikkuhiljaa kyllä tuntua siltä, että jos en vielä tänä vuonna, niin ensi vuoden alusta voisin kyllä investoida sen agilitylisenssin (: Varsinkin sitten, jos tuota Raisaakin alan tutustuttamaan lajiin pikkuhiljaa.

Raisan kanssakin päädyttiin ihan sattumalta ihan arkitottelevaisuus reeneihin. Mentiin kentän laidalle koirien kanssa iltapäivälenkin aikaan katselemaan ja ihan sivusta seurailemaan, ja saatiinkin kutsu mukaan harjoittelemaan! No vot, mikäs se mukavampaa! Taidetaan mennä toisenkin kerran, ihan vaikka vain siksi, että oli ympärillä toisia koiria ja vieraita ihmisiä, vaikka ihmiset ei kyllä ole Raisalle ongelma, jos ei sitten liika sosiaalisuus?

Raisa on saanut lähistöltä myös leikkikaverin, kuukautta vanhemman norjanharmaanartun! Nuorilla tytöillä on kyllä hurjat leikit, mutta hyvin tuntuvat tulevan toimeen, ja yhteiset pelisäännöt on kyllä tuntuneet leikkeihin löytyvän. Olen vain iloinen kun on noin lähellä suurin piirtein ikäistä ja kokoista seuraa, hieman on harmaa isompi, mutta toisaalta alkaa nyt olla suurin piirtein aikuiskoossaan, Raisa kuroo todennäköisesti kokoeroa pian umpeen. Bondi on tietenkin aina mukana, kun mennään kyläilemään, ja sietää kyllä tältä nuorelta neidiltä sellaisia asioita, mitä ei kyllä ole vielä muilta sietänyt. Olisiko tuo väri (;

Bondinkin kanssa saatiin tokoon uusia vinkkejä, kiitos Tiinalle! Edelleen toivoisin, että tässä jossain lähellä pääsisi reenailemaan ihan tavoitteellisesti tokoa osaavassa seurassa, ja olen jo vähän saanut vinkkiä, että miten se voisi tässä syksyn mittaan onnistua, mutta vielä odottelen tulevaa. Katsellaan, miten käy.

Raisan kanssa ollaan menossa kasvattajan järjestämille Syyspäiville saamaan toivottavasti vähän oppia haun alkeisiin, ja myös tottisryhmään ilmoittauduin, jos saataisiin siinäkin jo heti pohjatyö kohdilleen! Hankalampaa on myöhemmin ruveta korjailemaan jo tehtyjä virheitä, kuin tehdä pohja oikein, ja ruveta siihen lisäilemään pikkuhiljaa kaikenlaista.

Eräs aivan ihana asiakin tässä kävi päivänä muuanna; päästiin Bondin kanssa melkein vuoden tauon jälkeen jäljestämään! Niina tuli Nurayn ja Tesnin kanssa meille kuskiksi ja reeniseuraksi, ja itse kävin polkemassa Nurrille jälkeä (joka muuten sujui valtavan hienosti!), ja Niina taas teki Bondille ihan lyhyen, olisiko ollut ihan jonkun sadan askeleen jäljen. Kyllä oli Bondi tohkeissaan kun tajusi, että hiivatti, jälkivaljaat on päällä, liina kaulassa (en laita valjaisiin kiinni ennen varsinaisen jäljestyksen aloittamista), metsää kohti tarvotaan ja äiti hokee "Töihin"! Siinä sai tosissaan rauhoitella aloituksessa : D Hienoa työtä kyllä teki. Muutaman kerran meinasi lähteä harhailemaan, mutta nopeasti ihan itse korjasi, ja loppupalkalla erillisestä käskystä meni suoraan todella hienosti maahan! Itse taas muistin, miksi tykkäsinkin tästä niin paljon : D Metsä oli kyllä kauhean kuiva, mutta nyt taas syksyn mittaan hyvät kengät jalkaan, ja ei kun polkemaan uusia jälkiä, ja mahdollisesti jo harjoittelemaan sitten ihan janaa. Ilmaisua harjoitellaan vielä ihan erikseen.

Raisakin pääsi tekemään elämänsä ensimmäisen jäljen sänkipellolle, ja muutaman ensimmäisen askeleen jälkeen seurasi jo oikein sujuvasti haju (lue: makkara)vanaa. Jälki oli ehkä jopa viisi minuuttia vanha, mutta se ei nyt tässä ollutkaan tärkeintä : D Lisäksi, voitteko uskoa, kamera oli ihan oikeasti mukana, ja otettiin jopa pari kuvaa! Jonkinhan piti mennä tietysti pieleenkin, eli akku lopahti, ja näin ollen Bondin ja Nurayn upeat jäljestykset jäivät tällä(kin) kertaa ikuistamatta. Se päivä koittaa vielä!


Kunhan oli hieman rauhoituttu, osoiteltiin, että "Tosta kohtaa. Jälki."


Makkaravana hoksattu, ja pienet harmaat aivosolut prosessoi tätä hommaa vimmalla, jolla saisi sähköt pienempään pitäjään.



Kun tuli sitten toteamus, että ei tarvitse itse asiassa siis kuin haistella, ja vähän väliä tulee makkaranpala eteen, niin innostuminen oli silminnähtävää. Huomatkaa, että viisas ihminen unohti ottaa loppupalkan lähtiessään polkemaan jälkeä, joten se on nyt sitten tuossa rasiassa visusti selän takana.

Niinan, Nurayn ja Tesnin jäljestämisestä luultavasti tulee ennemmin tai myöhemmin Niinan omille sivuille, eli juoksujalkaa sinne!

Tämä olikin hieman tuota edellistä päivitystä leppoisampi. Ihan perustavanlaatuinen kuulumispäivitys, kun kohta olisi kuitenkin joku alkanut huhuilemaan, että milloinkas taas kirjoittelet.

Ensikertaan!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti