sunnuntai 15. toukokuuta 2011

Hakuilua ja muuta harrastamista.

Viimeinkin pääsin päivittämään! Eihän tuosta olekaan kulunut kuin puolitoista viikkoa, kun käytiin hakureeneissä, ja sanoin päivitteleväni paremmin reenien jälkeen. No, on se tietysti nytkin. Heti alkuun täytyy kyllä harmitella, että reenipäivä siirtyi sunnuntaille, mikä tarkoittaa sitä, että minulla on todennäköisesti keskimääräistä vähemmän harjoituksia. Kahdet jää nyt ainakin koulun takia heti alussa väliin, ja yleensä kun olen viikonloppua reissussa, niin tulen takaisin vasta silloin sunnuntaina. Mukava kun tällaisen päättivät, mutta eipä siinä paljon yhden ihmisen eriävä mielipide paljon paina vaakakupissa. Oikeilla aikuisilla ei varmaankaan ole viikonloppuisin muuta tekemistä, kuin istua kotona ja koittaa palautua työviikosta (sunnuntaille pitää olla tekemistä, ettei ehdi ajatella työviikkoa). Ei tästä kuitenkaan tämän enempää.

Hakuryhmässä on vaihteleva määrä koirakoita, mutta viime kerralla ihmisiä oli kaiken kaikkiaan kuusi, joista kahdella oli kaksi koiraa. Raisan lisäksi paikalla oli myös toinen ensikertalainen, vajaan vuoden ikäinen riiseni. Näiden molempien ensikertalaisten kanssa toimittiin samoin. Otettiin koirat kiinni, ja maalimiehelle annettiin namit mukaan. Sitten pidettiin koiria kiireisinä sen aikaa, kun maalimiehet meni vähän matkan päähän metsään piiloon. Sitten mentiin koirien kanssa metsään, tuulen alapuolelle, ja annettiin niiden itse keksiä haju metsästä, ja vain hyvin vähän auttaen annettiin koirien itse löytää maalimiehet metsästä, ja sitten tietysti paljon palkkaa ja kehuja ja kaikkea ihanaa! Molempien ensikertalaisten kanssa tehtiin kolme "pistoa" peräkkäin, ja molemmilla meni kerta toisensa jälkeen paremmin ja varmemmin, ja kolmannella kerralla Raisakin jo selvästi etsi metsästä jotain ihan määrätietoisesti. Mitään tämän jännittävämpää ei ensimmäisellä kerralla tapahtunut, tosin molemmat nuoret koirat saivat kiitosta avoimuudestaan ja sosiaalisuudestaan (: Tämän lisäksi sain itse pinkoa metsikössä maalimiehenä niin, että jos tätä tekisi joka päivä, niin olisin hyvä mainos Kesäksi kuntoon 2011 -kampanjaan. Sitä paitsi ei todella tarvinnut illalla unta odotella kummankaan, ei minun eikä Raisan! Miten ihmeessä minä olen joskus voinutkin karsastaa PK-lajeja?

Kesän tulo on saanut aikaan sen, että me ei juuri koirien kanssa sisällä viihdytä, vaan kun aamulla lähdetään ulos, niin seuraavan kerran mennään käytännössä takaisin sisälle illalla. Nyt on tosin viileämmät päivät taas vähän rajoittaneet tätä. Joka tapauksessa tämä on johtanut myös siihen, että koirien kanssa tulee käytyä vaikka missä.

Bondin kanssa päätettiin siis mennä arkitottelevaisuusharjoituksiin, kun kerta maksuttomia ovat, ja lisäksi haluaisin harjoitella Bondin kanssa nimenomaan niitä tilanteita, kun paikalla on toisia koiria ja häiriöitä. Haluaisin harjoitella ohituksia ja liikkeitä niin, että paikalla on muita, vieraita koiria ja ihmisiä. Miksi ihmiset haluaa aina treenata itsekseen? Eihän siellä kisapaikallakaan ainoina paikalla olla. Sitä paitsi minulle on ainakin aivan yksi sama miten koira toimii koirakentällä yksin treenatessaan jos ongelmia ilmenee heti, kun paikalle tulee toisia koiria. Se arki on kuitenkin sitä, mitä sen koiran kanssa eletään joka päivä.
Bondin kanssa sujui kuitenkin hienosti, kuinkas muutenkaan (: Päästiin harjoittelemaan juuri niitä asioita, mitä toivoinkin. Aluksi kun tultiin paikalle ja toisia koiria pyöri ympärillä, niin piippaushan siitä tuli. Bondi oli kuitenkin todella vastaanottavaisella tuulella, ja yhteinen sävel löytyi nopeasti. Rakastuin taas uudelleen. Miten joku voikin olla sellainen. Meillä on ne omat vaikeutemme, mutta uskallan väittää, että harvassa ovat ne koiranomistajat, joiden koirissa ei jotain "oikaistavaa" olisi. Ne, joilla niitä ei ole, valehtelevat. Mahdollisesti he eivät niitä itse vain huomaa tai halua huomata.

Bondin kanssa harjoiteltiin samalla jo vähän BH-kokeen paikallamakua ihan vain niin, että jätin koiran makaamaan paikalleen, menin itse vähän matkan päähän ja olin selin, kun toiset koirat ympärillä harjoittelivat omia juttujaan. Hienosti onnistui sekin, ja Bondi makasi kauniisti paikallaan. Tällä hetkellä ongelmia meillä ovat sivulle tuleminen, ja istuminen käskystä. Siis ihan oikeasti. Istuminen. Maailman toiseksi tavallisin asia, mikä koiralle opetetaan. Bondin istuminen tapahtuu noin viidentoista sekunnin aikana siitä, kun "Istu" -käsky on tullut. Ensin sen ilme muuttuu innottomaksi ja katsekontakti katoaa, korvat lörpähtävät pään sivuille, se katselee ympärilleen ja alkaa ehkä sen jälkeen hyvin vaivalloisesti askel kerrallaan kammeta itseään istumaan. Ja kyllä, itsensä istumaan kampeaminen on mahdollista. En ymmärrä, mikä tässä on. Se siis syyniin, ja harjoittelun alle. Siis istuminen. Ihan oikeasti. Nyt meni viimeinenkin uskottavuus.

Jotta hauskuus ei pääsisi loppumaan kesken, niin viimeinkin päästiin myös harjoittelemaan kesän (tai itse asiassa tämän vuoden) ensimmäiset agilityradat! Hurraa!! Mukana olivat "kartanlukija" Taru ja kooikerhondjet Sirius ja Auri. Taru oli tainnut jostain kolmosluokan radasta napata mukavan pätkän, jossa paljon hyppyjä (myös muuri), putki, pussi ja keinu, rengas, kepit, ja vähän esteiden kiertämisharjoitusta, esteillelähettämisharjoitusta ja hauskaa! Radan pätkää voi käydä halutessaan kurkkaamassa Tarumaisen blogista. Meidän radassamme 18 oli pussi ja 7 keinu. Bondi oli silminnähden innoissaan! Sitä ei tarvinnut kahdesti kehottaa rataa tekemään, vaikka joitain virheitä tuli. Yhden riman tiputti, ja toiseksi ongelmaksi ilmeni kepit. Alkavat hyvin, mutta loppua kohden rytmi jotenkin hiipuu. Keppejä siis harjoittelemme, ja lisäksi kontakteja. Keinulla ja puomilla kontaktit menevät vielä ihan mukavasti, mutta tokihan A:n harjalta on niin mukava loikata ja tuntea hetki lentävänsä. Nyt kuitenkin ajattelin vähän muuttaa tekniikkaa, enkä pysäytä enää Bondia kontakteilla, vaan vaadin sen ainoastaan hidastamaan vauhtia ja kävelemään kontaktin yli. Pysäyttäminen tuntuu vain vahvistavan loikkaamista, kun paikaltaan ikään kuin "loikataan" takaisin täyteen liikkeeseen. Kokeilen siis tätä, ja katson miten käy. Lisäksi radan teki Bondin kanssa Taru, jonka olisi siis tarkoitus luotsata Bondia kisoissa. Hyvin näkyi sujuvan sekin (:

Raisa oli saada hermoromahduksen, kun tein Bondin kanssa rataa kentällä ja hän joutui odottelemaan autossa ja katsomaan. Pelkkä tarkkailu ei todellakaan ole toistaiseksi Raisan vahvimpia ominaisuuksia, vaan kaikkeen pitää päästä osallistumaan. Jos tekemiseen liityy lisäksi Bondi ja juokseminen, puhdas tarkkailu on täysin poissuljettu vaihtoehto. Pelkäsin hieman auton puolesta, ja ajattelin, että annetaan Raisankin nyt sitten kokeilla. Otimme vain yksittäisiä esteitä, jotka olivat pitkä putki ja hyppy. Kunhan Raisa sai ensin itsensä hieman rauhoittumaan ja ymmärsi, että tässä ollaan todella tekemässä jotain ja oppimassa, eikä vain härräämässä, niin putki meni sujahtaen uudestaan ja uudestaan, ja matala hyppykin luonnistui innokkaasti (:
Raisan kanssa on siis tarkoitus harrastella agilitya ihan omaksi iloksi, ei niinkään tavoitteellisesti, toisin kuin Bondin kanssa.

Nyt saapuikin minulle seuraa, ja kiitos valoisien ja sitä kautta hyvin valvottujen öiden teksti on vähän sekavaa ja pommpivaa, kun ajatus ei meinaa pysyä kasassa. Tässä kuitenkin nyt taas joksikin aikaa luettavaa, ja päivittelyä meidän kuulumisista.

Ensikertaan.

3 kommenttia:

  1. Mahtavaa, että olet päässyt Raisan ja Bondin kanssa treenaamisen makuun. Kesän alkua onkin odotettu! :D

    Pakko sanoa, että Valolla on istumisen suhteen samanlainen asenneongelma kuin Bondilla. Lieneekö sukuvika... ;DDD

    Terkuin,
    Katja & Valo

    VastaaPoista
  2. Bondilla ja Valolla tuntuu olevan yllättävän paljon yhteisiä "sukurasitteita" - ihan väristä alkaen : D
    Hiivatin harmi, kun ette pääse sinne erkkariin. Olisi ollut taas mielenkiintoista rehvata!

    VastaaPoista
  3. Kyllähän tuo erkkarista poisjäänti harmittaa... Ei niinkään itse näytelmän väliin jäämisen suhteen, vaan siksi että missaan mahtavan tilaisuuden nähdä muuta SW-porukkaa koirineen.

    Olisi tosiaan kivaa nähdä ja vaihtaa ajatuksia kunnolla ajan kanssa. Toivottavasti joskus tulevaisuudessa onnistuu! :)

    VastaaPoista