torstai 25. elokuuta 2011

Heartbeat.

Tuon kyseisen brittisarjan suomennettu nimihän kuuluu, jotta "Sydämen asialla".

Olen saanut viime aikoina, voitaisiin oikeastaan puhua jopa viime vuosista, mutta koko ajan yhä enenevässä määrin milloin sydämentykytyksiä, milloin verenpaineennousua, ja jopa kokenut suoranaista tarvetta puhjeta itkuun.

En tiedä... tai oikeastaan tiedän, että tästä asiasta on tullut minulle jonkin asteinen pakkomielle nimenomaan siinä mielessä, että se on minulle sydämen asia. Tähän tulokseen olen tullut sen perusteella, miten vahvoja tunteita se minussa herättää.

Ennen kuin minulla oli koiraa, kävin läpi mielessäni monia eri rotuja. Pitkään "oma rotuni" oli saksanpaimenkoria, ja sellaisen halusin ehdottomasti joskus. Vanhempani olivat tästä kuitekin aivan eri mieltä. Muistaakseni seuraava mielihaluni kohdistui bordercollieen. Olin niihin aivan ihastunut, ja ajattelin ottavani joskus sellaisen. Vanhempani kuitenkin alkoivat suunnitella pennun ottamista kotiin opaskoirakoululta (äidilläni oli todettu silmäpohjarappeuma, joten toiveissa olisi ollut, että samasta koirasta olisi myöhemmin voinut mahdollisesti tulla äidilleni opaskoira), ja tällöin suuntasin kaiken aikani ja energiani labradorinnoutajiin; jos vain ikinä jonkin koiran voisin saada, vaikkei se olisikaan sakemanni tai bortsu, niin ottaisin sen mielelläni!

Kerran ikivanhasta, rikkinäisestä koirakirjasta osui silmään piirretty kuva colliesta.

En tarkkaan muista, mitä silloin tapahtui, mutta jotain minussa syttyi. Olin päättänyt, että meille tulee collie, tai - kauhistus sentään - ei mitään. Ilmeisesti vanhempani olivat valmiita tekemään tämän myönnytyksen niin, että meidän koiramme olisi joko collie tai labukka, kummasta rodusta sattuisi ensin sopiva yksilö kohdalle.

Uskon myös johdatukseen. Ei mennyt kauaa, kun paikallislehdessä oli ilmoitus aikuisesta, uutta kotia avioeron vuoksi etsivästä pitkäkarvaisesta collienartusta. Koiraa mentiin samana päivänä katsomaan, ja mukaan se lähti.

En voinut lakata hymyilemästä, ja kun pääsin kotiin, lähdin saman tien lenkittämään uuden uutta, ihan ikiomaa Collietani.

Isäni sanoja lainatakseni, kuka olisi arvannut, mihin tuon lehti-ilmoituksen perusteella haetun koiran hankkiminen aikanaan johti. Uskollisesti isä kyyditsi pientä tyttöä koirakentälle viikko toisensa jälkeen, milloin mihinkin harjoituksiin.

Samalla kuitenkin huomasin toisten koiraihmisten suhtautumisen collieen olevan jollain tavalla negatiivinen. Ei suoraan, mutta ei meitä ehkä ihan tosissaankaan otettu. Eivät ainakaan kaikki.

En tiedä, saiko silloin jo alkunsa pieni kytö, joka on ajan myötä kasvanut suorastaan roihuksi sisällä.

Minä en suostu hyväksymään sitä, että tämä rotu joutuisi ottamaan paikkansa tavallisena seurakoirana, jonka tärkein tehtävä on olla pelkkänä perheen lemmikkinä ja sohvanlämmittäjänä joka mattimeikäläisellä, koska sitä se ei aina ole ollut, ja minua pöyristyttää, miten ihmiset viitsivät alkaa muutella jonkin rodun alkuperäisiä ominaisuuksia paremmin omiin käsiinsä sopiviksi.

Painan tästä asiasta vaikka paidan, että kaikkialle minne menen saan levitettyä näkemystä siitä, että collien kuuluu olla työtä tekevä koira, kaikilla työtä tekevän koiran ominaisuuksilla. Kuten monet ovat jo todenneetkin, niin ei malinois, ei saksanpaimenkoira, eikä bordercollie, vaan Collie, ja helkkarin ylpeä siitä.

Collien jalostus ei voi olla pelkkää ulkomuotojalostusta ja kivan, seurakoiraluonteen kehittämistä. Collie on kauneimmillaan koko koiramaailman kaunein koira, joka saa ihmisen pysähtymään pelkällä ulkoisella olemuksellaan. Collie ei mielistele, se on arvokas ja ylpeä koira, mutta omistajalleen loputtoman uskollinen, ja valmis toteuttamaan kaikki omistajansa pyynnöt. Minulla on mielikuva siitä, millaisia collieita olen joskus tavannut ja tiennyt olevan olemassa, ja siitä päämäärästä en tingi. Tunnen aivan nykypäivänäkin valtavan kauniita, mutta todella toimivia ja oikealla asenteella varustettuja collieita.

En vähättele seurakoiran ominaisuutta perheelleen, tai sitä, miten tärkeä niiden virka on, mutta minun mielestäni aivan puhtaasti seura- ja/tai näyttelykoiran virkaan pitäisi ottaa jokin aivan muun rotuinen koira kuin collie.

Toiset voivat sanoa, että paljon puhetta, vähän tekoja, mutta ehkä niiden tekojen aika on vielä edessä.

Lisään vielä loppuun tämän lainauksen Palveluskoiraliiton sivulta [26.08.2011]:
"Vuosien varrella liiton toiminta on kasvanut ja monipuolistunut. Liitolla on nykyisin noin 240 jäsenyhdistystä. Palveluskoirarotuja oli aluksi vain muutama joista yleisimpiä olivat saksanpaimenkoira, bokseri, collie, dobermann, airedalenterrieri ja rottweiler."


Ensikertaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti