keskiviikko 2. marraskuuta 2011

Jälkeä ja tottista.

Käytiin Tiian ja Terin kanssa Iisalmen metsissä jäljestelemässä. Päivä olisi voinut olla vähemmänkin tuulinen, mutta ei mitään kauheata puhuria kuitenkaan. Sitä paitsi kun tätä ihan huvin vuoksi eikä missään nimessä urheilun kannalta tehdään, niin olosuhteiden ei tarvitse olla aina niin optimaaliset.

Bondi oli taas kovasti innoissaan, jäi jopa autoon vollottamaan kun näki, että mennään ensin ajamaan Tepan jäljet (tai jäljennostot), ja sitä se nyt ei sentään normaalisti muuten vain autoon jäädessään tee.

Itse jäljestäminen olikin sitten melkoista huitelemista. Kyllähän se loppupalkka (ihme kyllä!) sieltä sitten löytyi, ja hienosti tuli ilmaisukin, mutta heti alusta asti jäljestäminen oli kaikkea muut kuin suoraa. Näin kyllä itsekin, ettei Tiia mitenkään olisi voinut polkea tuollaista jälkeä, mutta kun sitä intoa vaan on enemmän kuin osaamista. Se on kyllä hyväkin asia, että into lähtee koirasta itsestään, koska minun tarkoituksenihan se on sitten opettaa koiraa kanavoimaan se into oikeaan asiaan. Yleensäkin Bondi aloittaa aika innokkaasti, mutta muutaman ensimetrin jälkeen rauhoittuu jo huomattavasti, ja alkaa seurata itse jälkeä. Annoin sille kyllä nyt aika rutosti liinaakin, eli sillä oli mahdollisuus lähteä "oikomaan" jäljellä. Ensi kerralla siis muistettava, että paljon vähemmän liinaa, koira koko ajan paremmassa tuntumassa, ja jos menee höveltämiseksi, niin itse rauhoittaa vähän tilannetta, pysähtyä vaikka ihan, ja odotella ihan hetki, että malttaa pitää nenän maassa jäljestäessä.

Olen harkinnut Bondin kanssa myös peltojälkeä. Siinä olisi taas vähän lisää haastetta, mutta periaate kuitenkin sama. Sitä paitsi siinä pitäisi varmistaa, että nenä todella pysyy maassa, eikä nouse turhan korkealle. Olisi ihan mielenkiintoista, mutta katsellaan!

Käytiin myös sitten harjoittelemassa tottelemista. Löysin täältä Joensuusta yhden toisen innokkaan collieihmisen reenikaveriksi, ja mukana olivat myös Taru ja kooikkerit. Kovasti olen koittanut tällä leveyksillä huhuilla collieihmisiä reenailemaan, vaikka vain ihan perustottelevaisuutta ilmaan minkään valtakunnan kisatavoitteita, mutta mikä lie, ettei collieihmiset täällä päin tunnu olevan järin aktiivista sakkia, vai liekö sitten muut syyt, mene tiedä.

No, tottista kuitenkin tehtiin niin Bondin kuin Raisankin kanssa. Bondin kanssa on harjoiteltu oikeaa seuraamispaikkaa niin, että Bondilla on panta kaulassa, ja aina kun meinaa tulla liian eteen, niin hihna loppuu ja samaan aikaan minä pysähdyn. En töksäyttäen, vaan ihan normaalisti. Sitten kun löytyy oikea paikka ja asento niin seuraamisessa kuin sivullaolossakin, niin tulee narupallo! Lisäksi harjoiteltiin BH-paikallamakuuta, eli minä koiraan päin ja vähän etäämmällä kenttää oli häiriötä (Taru treenasi omiensa kanssa). Minuutin uskalsin ottaa kylmiltään, ja todella hyvin kesti, mutta piippasi kuulemma koko ajan. Hmm, what to do... ? Bondista on kuitenkin hauskaa tehdä, ja vire laskee yleensä vasta kun tekemistä on jatkunut liian kauan. Sen olenkin jo oppinut, ja treenit on lyhyitä, vauhdikkaita ja iloisia, ja niitä on yhdellä treenikerralla kahdesta kolmeen. Siinä on sekin hyvä puoli, että kun tekee molempien koirien kanssa vain lyhyitä treenejä useamman, niin saa tehokkaasti reenattua molempia, kun ei ensin tee toisen kanssa niin, että on itse ihan väsyksissä ja vaihda sitten toiseen, ja koittaa sen kanssa sitten itsekin jo väsyneenä saada jotain aikaiseksi.

Raisan kanssa on harjoiteltu myös oikeaa perusasentoa. Käskyä sillä ei vielä ole, vaan saa ihan itse koittaa mukeltaa itsensä siihen oikeaan paikkaan (panta ja hihna myös kaulassa, ettei ihan Nevadaan pingo, vaikka tuskin sitä tekisikään), ja kun paikka löytyy, niin palkka! Silläkin on kyllä niin intoa ja halua tehdä ja puhkua, että huh! Nyt se on vaan keksinyt maahanmenon hauskuuden, ja tarjoaa sitä aina kun ajattelee, että jostain toiminnasta voisi tässä tilanteessa seurata jokin palkinto. Kuuluu varmaan seuraavaan kortteliin se pamahdus, kun se jysäyttää maahan. Toivottavasti jaksaa pitää sen yhtä intensiivisenä jatkossakin! Tarkoituksella ei nyt sitten kuitenkaan maahanmenoa reenattu, vaan nimenomaan tuota perusasentoa, ettei vain opi, että voi jysäytellä maahan aina. Raisa oppii kyllä muuten hienosti.

Joku viikonloppu olisi sitten tarkoitus mennä maastoon. Tämän syksyn viikonloput näyttävät kyllä todella heikoilta ainakin Joensuun osalta, jos ei sitten tuolla Savossa pääse joku viikonloppu jota kuta kavereista kiusaamaan metsään menolla. Vastahan tuo täyttää kaksi ensikeväänä, että ei siinä mielessä. Jos sitä saisi ensi keväänä vaikka siellä tokossa käytyä pyörähtämässä, kuulostellaan.

Täällä päin kyllä kieltämättä jo odotellaan kovasti lunta!

Ensikertaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti