torstai 8. joulukuuta 2011

Kaikilla ihmisillä ei vain pitäisi olla koiraa.

Tänään siis luvassa taas vähän kärkevämpää kirjoitusta otsikonmukaisesta aiheesta, joka minua säännöllisin väliajoin risoo. Edelleenkin en todellakaan nosta itseäni jalustalle koiranomistajana ja kouluttajana, päin vastoin, ja kaikki tekevät virheitä, mutta pitää sentään olla jonkinlainen käsitys asioista.

Minua niin suunnattomasti kiukuttaa ihmiset, joilla ei ole oikeasti hajuakaan siitä, mitä koiranpito on. Tähän porukkaan kuuluvat myös ihmiset, jotka haluavat ihan puhtaasti sen lemmikkikoiran ja "ulosviejän", mutta käytännössä heillä ei ole aavistustakaan siitä, mitä on omistaa koira ja ymmärtää sen sielunelämää edes piirun verran. Yleensä näillä ihmisillä on joko kultainennoutaja, koska "ne tulee koirakirjan mukaan hyvin toimeen lasten kanssa", saksanpaimenkoira, koska "isukalla oli näitä aikoinaan, oli hienoja koiria" tai "koska se on ainoa oikea koira" (välittämättä siitä ymmärtääkö niistä mitään eli ei), jokin pieni seurakoira, koska "se on niin pieni ja söpö, ja koska se on pieni, ei se voi olla myöskään kovin vaikea ja suttuinen ja inhottava ja äänekäs ja kuolainen niin kuin isot koirat" tai jokin umpisekarotuinen, koska se saatiin halvalla jostain sopivasta saumasta, kun päätettiin haluta koiraa. Yleensä kehuskellaan sillä, miten koira on niin sekarotuinen, ettei se ainakaan voi olla minkään rodunjalostuksen tuotos, mutta samalla unohdetaan tärkeä fakta siitä, että jokainen rotu on jättänyt koiraan jälkensä, ja näin ollen kukaan ei siis myöskään tarkalleen ottaen tiedä, mitä ominaisuuksia vanhemmilta on koiraan periytynyt tai yleensä edes odotettavissa.

Tämä ei ole vihakirjoitus kultaisianoutajia, saksanpaimenkoiria, pieniä seurakoiria tai sekarotuisia vastaan. Pidän niistä kaikista. Ei se ole koirien vika, että juuri ne reppanat sattuvat päätymään mölkeröomistajille. Savoa osaamattomille, mölkerö voi tarkoittaa joko jotain epämääräistä tylppää esinettä, ruumiinrakenteeltaan rotevaa ja kömpelönkin oloista asiaa, yleensä eläintä, kuten suurta sonnia, tai sitten asioista mitään ymmärtämätöntä henkilöä - tai tilanteesta riippuen melkein mitä tahansa.

No niin. Mitä sitten pitäisi tietää, ennen kuin koiraa ruvetaan hankkimaan. Aiheeseen pitäisi perehtyä. Olin itse vasta lapsi, kun sain ensimmäisen koirani, ja vaikka koiran hankinta on aina vanhempien vastuulla viime kädessä, niin siitä huolimatta vanhempani pääsivät tässä asiassa melko helpolla siinä suhteessa, että minä olin jo lapsena todella kiinnostunut ja innostunut kaikesta koiriin liittyvästä, ja ennen kuin meille edes tuli koiraa tai siitä oli minkäänlaista varmaan tietoa, olin jo lukenut useita koirakirjoja, ja tiesin rotuja joita edes moni koirankasvattaja ei tunne. Miksi? Koska aihe todella kiinnosti minua. Minä olin se, joka halusin ehdottomasti mennä koiran kanssa koirakentälle harjoituksiin (joskaan ensimmäisen koirani kanssa emme sinne koskaan menneet, koska se ei tullut toisten koirien kanssa juttuun, ja tuolloin en tiennyt, mitä olisin voinut tehdä asialle), minä halusin kouluttaa koirat kotona tavoille ja sen teinkin. Minä ilmoitin, että nyt loppui markettinappulan syöttäminen ja siirrytään eläinkauppatasoiseen pöperöön. Minä pidin huolen, että koirat oli ajallaan rokotettu ja madotettu. On varmaan paikallaan mainita, että kun meille tuli ensimmäinen koira, olin juuri täyttänyt 10 vuotta. Edelleenkin, päävastuu oli aina vanhemmilla, mutta jo alusta asti minulla oli halu oppia. Matkan varrella on tultu tehtyä lukemattomia ja taas lukemattomia virheitä, mutta jos kymmenvuotias ymmärtää ruveta ottamaan asioista itse selvää, niin on harvinaisen kummallista, etteivät aikuiset, täysi-ikäiset ihmiset siihen pysty!

Vihaan erityisesti ihmisiä, joiden koirat räyhäävät lenkillä, mutta jotka eivät näytä reagoivan asiaan millään tavalla (anteeksi vain, minun mielestä kaupungin taajamassa elävän koiran pitää pystyä ohittamaan toiset koirat ilman rähisemistä), tai vielä enemmän ja kaikista eniten ne, jotka hiivatti soikoon pysähtyvät. Voi saakeli, että pysähdyn itsekin ensi kerralla! Katsotaan, kumpi jatkaa ensin matkaa! Vihaan tuota!! Täälläkin käsittääkseni sentään järjestetään ihan maksutonta koiran peruskoulutusta, niin ei voi helkkari raahautua paikalle, vaikka omistaa koiran. Onhan siitä nyt sentään liikaa vaivaa, että sitä omaa koiraansa kokeilisi vaikkapa ihan kouluttaa. Peruskouluttamisen oppii kuka vain, ja minä niin kannatan sitä koira-ajokorttia tähän maahan ja vaikka koko maailmaan, ettei kuka tahansa mattimeikäläinen voi ottaa kasvattaakseen koiraa vain siksi koska haluaa ja voi.




No niin. Rauhoituin vähän. Onneksi on tämä purkukanava, ei tästä muuten mitään tulisi. Ottaa niin pattiin tällä hetkellä...

Ensikertaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti