lauantai 7. tammikuuta 2012

Skotlantilaisen paimenen koira.

Colliemaailmassa on viime aikoina väännetty paljo kättä siitä, mikä collie oikeastaan on koiriaan. Mielipiteet vaihtelevat laidasta laitaan aina kauniista näyttelykoirasta ja jokapojan seurakoirasta haastavaan ja jopa melko vaativaankin palveluskoiraan ja täysipäiväiseen paimenkoiraan. Historiallinen tosiasia on, että collieiden kantaisät paimensivat aikoinaan lampaita Skotlannissa ja Pohjois-Englannissa (pääasiassa), mutta nykypäivän collien sanotaan olevan ikään kuin "show-linjainen" kun taas bordercollie on se "working-linjainen". Tämähän ei luonnollisestikaan pidä paikkaansa, sillä kyseessä on kaksi eri rotua, joskin samoista kantaemoista lähtöisin olevia. Bordercolliessa on kuitenkin jo olemassa aivan omat näyttö- ja käyttölinjansa. Siihen ei tarvitse sotkea pk. ja sk. collieita.

En tiedä, mikä on totuus colliejalostuksen takana. Ilmeisesti pitkälle pitää paikkansa myös se, että collieita alettiin jossain vaiheessa jalostaa nimenomaan ulkonäköä silmällä pitäen, mutta en silti suostu uskomaan, että näitä koiria olisi jalostettu enää vain aivan puhtaasti seurakoiriksi ja ihmisten viereen sohvaa lämmittämään. Käsittääkseni collie kuuluu Suomessakin niin sanottuihin alkuperäisiin palveluskoirarotuihin, joten sillä on ollut vielä tuolloinkin (kauan sen jälkeen, kun sen nk. näyttelyjalostus oli oletettavasti alkanut) ominaisuuksia palveluskoiraksi asti.

Paimennus on puhuttanut paljon viimeaikoina colliepiirejä, ja muidenkin sellaisten rotujen harrastajia, joiden koiria ei enää yleisesti jalosteta paimennusominaisuuksien perusteella, vaikka se olisi niiden alkuperäinen käyttötarkoitus ollutkin. Bordercollie valtaa alaa paimenen apulaisena (kaiken muun lisäksi). Se on koko ajan nopeampi ja ketterämpi, ja sen vietit huikentelevat jo korkeuksissa. Uskallan myös sanoa, että se on paimennuskisoja ylivoimaisesti hallitseva rotu.

Karjanpito on maailmassa huomattavasti vähentynyt. Ihmiset haluavat tehokkaan, nopean ja väsymättömän jokasään koiran tekemään karjanpaimennuspuuhat tiloillaan. Aikaa ei ole hukattavaksi, ja vain paras kelpaa. Näin oletan.

Itse haluan nähdä collien työtä tekevänä koirana. Tämä lie tullut selväksi jo kaikille, jotka ovat yhtään blogiani lueskelleet. Unelmanani olisi kuvankaunis koira, joka on milloin tahansa valmis toteuttamaan omistajansa pyyntöjä innokkaasti ja halukkaasti. Haluan kuitenkin ehdottomasti myös säilyttää colliessa sen tietynlaisen arvokkuuden ja hillityn olemuksen. Vaikka se nousisi potentiaaliseksi vaihtoehdoksi niin lammaspaimenta kuin palveluskoiraakin etsivälle, en halua sen koskaan muuttuvan bordercollieksi tai malinoisiksi. Jos kisakentät (varsikin ne suuremmat) vaativat koiran suoritukseen kaiken muun lisäksi myös näyttävyyttä, en aio vaatia ainakaan omilta koiriltani koskaan sinne pääsyä.

Haluan myös nähdä collien koirana, josta on moneen; haluan sen olevan innokas ja sinnikäs palveluskoira, tasapainoinen ja sitkeä paimenkoira, toimelias ja aktiivinen harrastuskoira sekä iloinen ja ystävällinen seuralainen. Kirsikkana kakun päällä minun mielikuvieni collie on perusterve ja niin kaunis, että se saa kiireiset ihmiset kääntämään kadulla edes hetken verran päätään ja hymyilemään tai huokaisemaan itsekseen. Romanttinen mielikuva, mutta romantikko myönnän kyllä olevani. Siitä huolimatta... en tiedä, olenko niin optimistinen tai onko minussa jotain muuta vikaa, mutta tämä on minun visioni ja uskon ja toivon, että jonain päivänä se voisi olla totta.

Miten saada kasvattajat meillä ja maailmalla lukemaan rotumääritelmää (oikein)? Miten saada kasvattajat ja rotua harkitsevat ja jo omistavat ymmärtämään, etteivät kyseessä ole vain kauniit raamit "tosi kivalla luonteella" varustettuna? Eikö ole väärin, että koska toiset ihmiset maailmassa haluavat muokata rodun mieleisekseen ja paremmin omiin käyttötarkoituksiinsa sopiviksi, he samalla tehokkaasti eväävät mahdollisuudet niiltä kasvattajilta, jotka haluaisivat kunnioittaa rodun alkuperää, ja saada siihen takaisin kaikkia niitä hienoja ominaisuuksia, joita niillä on ollut ja on osittain vieläkin?

Onneksi on joku puolueeton no man's land, jonne pääsen purkamaan näitä turinoita, eikä kukaan voi niistä minua täällä tuomita. Joskus sitä kyllä kaipaisi myös oikein mehevää keskustelua, mutta olen aina väärässä kuitenkin.

Ensikertaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti