sunnuntai 1. tammikuuta 2012

Uusi Vuosi 2012.

Vuosi on nyt sitten taas vaihtunut. 2012, jännittävä vuosi. Maya -intiaanien ajanlasku on kuulemma päättynyt tähän vuoteen, joten vaikka on uskokaan siihen, että ihminen voisi ennustaa maailmamme päättymisen, niin kuka tietää, voihan olla, että jonkinlaisten mullistusten vuosi on tulossa. Tai sitten ei. Ehkäpä tämä on aivan tavallinen vuosi siinä missä kaikki muutkin, ilman mitään sen kummempia erikoisuuksia. Joka tapauksessa, se jää nähtäväksi. Turhapa sitä on murehtia (:

Meillä meni vuodenvaihde tavallista rauhallisemmissa tunnelmissa. Ensimmäinen paukku kuultiin jo päivällä metsälenkillä. Silloin Bondi kyllä selvästi reagoi, kuunteli pitkään, mutta ei todellakaan meinannut pinkoa karkuun tai mitään, ja jo parin minuutin päästä, kun lisää paukkuja ei kuulunut, palautui takaisin ihan normaaliksi!

Illalla kun paukut alkoivat sitten kuulua ihan kunnolla, oli Bondi selvästi vähän hermostunut, kuunteli, ja seurasi minua joka paikkaan, ja halusi olla lähellä. Lempipaikka oli sohvassa minun ja selkänojan välissä, mutta huomattavasti rauhallisempi oli tänävuonna kuin aiemmin! Normaalisti on kovasti läähätellyt, ja joskus jopa vähän tärissyt, mutta nyt vain nukkui, vaikka pauke kuului, kunhan sai vain itse valita paikkansa. Koko illan kyllä oli hyvin tikkana, mutta ei mennyt mitenkään lukkoon. Olen niin onnellinen (:

Misty, joka pelkää paukkuja, meni sisällä ollessaan häkkiin, ja oli siellä ihan levollisena, mutta ei kyllä mielellään tullut sieltä pahimpien paukkujen aikaan pois. Silläkin toisaalta alkaa varmasti jo kuulo prakaamaan. Salsa ei kuullessaankaan reagoinut paukkuihin millään tavalla, siinä on itse asiassa sellainen koira, jonka kanssa meillä kuului ihan perinteisiin mennä katsomaan raketteja aattona. Nyt kun se ei enää mitään kuulekaan, niin sille tämä oli ilta siinä missä muutkin (:

Raisa ei niinkään tuntunut välittävän paukkeesta, mutta jos näki raketteja ikkunasta, niin alkoi räköttämään. Hiljeni kyllä kehotuksesta. Jossain vaiheessa lähempänä puoltayötä vaikutti vähän hermostuneelta, mutta silloinkin kun komensin sen maate, niin makoili aloillaan, ja loppuviimein nukahti. Yön nukkuivat kaikki oikein rauhallisesti, eikä kenelläkään ole ollut tänäaamuna mitään angsteja ulosmenemisen tai syömisen kanssa (:

Tämä vuodenvaihde meni kyllä niin mukavasti! Olen todella onnellinen! Tästäkin voisi moni miettiä, että on se kumma, jos ihmisen pitää miettiä uusia vuosia palveluskoirarotuisen koiran kanssa, ja sitten tietysti niitä, jotka ovat sillä kannalla, että collie ei ole palveluskoira ja tottakai ne pelkäävät paukkuja. Onnekseni olen saanut tämänkin vuodenvaihteen jälkeen saanut mielessäni kumota tuon väitteen. Lisäksi nähtyäni, miten omat koirani tänä vuonna reagoivat paukkeeseen, olen yhä vakuuttuneempi siitä, että tässä rodussa on paukkuja enemmän kuin mitä monet uskovatkaan, kun tietää, mistä niitä etsii. Tosiasiahan on, että todellakaan kaikkien rodunedustajien suhteen asia ei ole näin, mutta kun sitten on niitäkin, joiden on. Niitä vain lisää.

Tähän aikaan vuodesta on kai tapana listailla vähän tavoitteita tulevalle vuodelle. Näin siis teen.

Bondin kanssa tavoitteena on tänä vuonna luonnetesti, BH-koe ja tokossa jos saisi kilpailuoikeuden voittajaan. Minusta vähän tuntuu, että ei jäädä enää muista luokista niitä koulareita koluamaan, vähän riippuu. Ne tuntuu vievän vähän sitä kipinää tästä harrastamisesta. Pitää katsoa! Eihän sitä tiedä, millä vireellä sitä lähdetään avoimeen (: mutta AVO-luokasta joka tapauksessa olisi se ykköstulos tavoitteena, ja jos vallan intoudutaan, niin ehkä jopa tämän vuoden puolella startattaisiin voittajassa? Agility on meidän osalta jäänyt nyt hyvin tehokkaasti, ja sitä tehdään vain silloin, jos joskus siihen on mahdollisuus. Ei kuitenkaan kisamielessä. Se ei ole se meidän ykkösjuttu, vaikka toki hauskaa onkin!
- Toko AVO1
- Mahdollisesti startaaminen voittajaluokassa
- Luonnetesti
- BH-koe


Raisan kanssa taas vähän suunnittelin, että jospa starttaisimme tokossa. Alokasluokan liikkeistä monet on kuitenkin sellaisia, mitkä olisi hyvä ihan kotikoirankin osata, ja sitä paitsi meillä nyt nähtävästi menee joku tovi, ennen kuin päästään PK-puolella edes treenaamaan. Se onkin sitten meidän toinen tavoite, eli päästä hakuporukkaan tämän kevään aikana! Olen edelleenkin sitä autoa saamassa, joten sen pitäisi helpottaa harrastamista jonkun verran. Mietin myös, että jos Raisan kanssa mennään hakuilemaan, niin miksipä se Bondikin ei sinne voisi tulla, vaikkei kisakoira olekaan. Harrastaminenhan se on tärkeintä. Lisäksi alkuvuodesta olisi tarkoitus hankkia terveystulokset, ja ajattelin, että jos kesällä tai syksyllä kävisi sitten Raisankin kanssa BH:n.
- Toko ALO-luokan korkkaus
- Mahdollisesti BH-koe syksymmällä
- Hakuryhmään pääseminen ja näin ollen maastojen reenaamisen aloittaminen
- Terveystutkimukset alkuvuodesta


Näillä siis etenemme. Vaikka kisaaminen ei olekaan minulle se tärkein juttu, olen huomannut, että minun pitää asettaa itselleni selkeitä tavoitteita, että minun tulee tehtyä jotain asioiden eteen. Muuten ajattelen helposti liian leväperäisesti, ja "huomenna ehtii" -periaatteella. Itselleni pitäisi ehkä asettaa tämän vuoden tavoitteeksi asioiden suorittamista yksi kerrallaan ja loppuun asti, eikä jättää kaikkea huomiselle. Siinä olisi jo paljon.

Tästä tämä vuosi kuitenkin lähtee etenemään. Toivotan vielä kaikille oikein hyvää alkanutta vuotta, onnea ja menestystä kaikkeen mitä teette ja riittävästi rohkeutta ja sinnikyyttä, että jaksaisitte tehdä aloitteita ja saavuttaa päämääränne.

Ensikertaan!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti