perjantai 30. maaliskuuta 2012

Eksynyt.

Tällä hetkellä eräät koiriin liittyvät asiat painavat mieltä taas oikein urakalla. Olo on kuin eksyneellä; mihin suuntaan pitäisi mennä ja mitä vauhtia? Ehtiikö tulla pimeä, ennen kuin pääsen perille? Pääsenkö perille? Mitä teen, jos pimeä kuitenkin ehtii tulla? Odotanko seuraavaa aamua hiljaa jonkun puun runkoon nojautuneena ja odotan koko ajan aamun ensimmäisiä valonpilkahduksia, koska sitten tiedän, että näen taas mihin olen menossa? Mistä voin silloin aamullakaan tietää, että menenkö oikeaan suuntaan? Toivo ja usko siitä, että pääsen kyllä perille on vahva, mutta mikä on se tie, mikä minut sinne kuljettaa? Minkä polun valitsen? Kuljenko tietä pitkin ollenkaan, vai teenkö oman kinttupolkuni? Voinko valita väärän tien, vaikka se veisikin minut perille?

Olo on niin kerta kaikkisen eksynyt, niin epävarma ja orpo. Ei kai sen tällaista pitäisi olla? Ei ole tullut vielä vastaan sitä ihmistä, joka olisi tarjonnut minulle ongelmiini mieleistä ratkaisua. Aina ei kai voi saadaakaan mieleistään ratkaisua, vaan joskus pelkän ratkaisun pitää riittää, sopi se sitten itselle tai ei.

Sen verran valotan, että tässä ei nyt minkään lopetuspäätösten kanssa olla painimassa, mutta melkeinpä yhtä vakavien asioiden kanssa yhtä kaikki. Voi, kun voisi jatkossa saada mahdollisimman monet ihmiset välttämään ne virheet, mitkä itse olen tehnyt. Miten niiden korjaaminen voi olla näin vaikeaa? Miksi minä en ole viisas ja älykäs ihminen, joka osaisi ratkaista ongelmia omassa päässään? Miksi minä en ole sellainen ihminen, joka tietää, mitä tekee? Mitä ihmettä minä teen?

Ensikertaan.

2 kommenttia:

  1. Voi miten oli surullisen oloinen teksti :/
    Uskon kyllä että löydät jostain sen oikean ratkaisun, mitä etsitkin :)

    VastaaPoista
  2. Yritän löytää jonkinlaista ratkaisua, ainakin ehdotuksia ratkaisuksi. Laitan niitä sinulle yksityisviestinä jossain vaiheessa.

    VastaaPoista