tiistai 27. maaliskuuta 2012

"Ihan oikeasti, on me harjoiteltu!"

On sitten aloiteltu Raisan kanssa reenaaminen. Päästiin Josepan järjestämälle alkeistottelevaisuuskurssille. Kurssilla aloittelevat koirakot opettelevat siis PK-tottiksen alkeita pienessä ryhmässä, ja yksitellen. Jokainen koirakko saa aina oman suorituksensa jälkeen palautetta ja vinkkejä, mitä kannattaisi tehdä ja harjoitella. Meillä on jo kolme reenikertaa takana, mutta en vain ole saanut aikaiseksi päivitellä, on ollut niin kiire kiukutella erilaisista koiranomistajatyypeistä, vaikka eipä se kiukuttelu ketään auta. Gah.

Reeneihin siis! Toistaiseksi ollaan reenattu seuraamista, perusasentoa, luoksetuloa ja tänään tuli sitten ihan uutena juttuna liikkeestä istumisen alkeet.

Raisa on kovasti orientoitunut tuohon vasempaan käteeni, jolla olen sitä seuraamisessa tutitellut. Neuvoksi saatiin, että muun seuraamisen opettelussa voidaan vielä hyvin käyttää vasenta kättä tutittamiseen, mutta että ihan pelkässä perusasentoon tulossa sitä kannattaa jo ruveta häivyttämään. Olen samaa mieltä! Kokeilin huvinaan niin, ettei vasemmassa kädessä ollut mitään, ja pyysin Raisan sivulle. Tulihan se - kun oli ensin käynyt tökkäämässä vasenta kättä. Häivyttämään siis (;

Lisäksi opeteltiin liikkessä käännöksiä. Menivät hyvin, Raisa seurailee jo mukavasti, mutta seuraamisessakin olisi varmaan jo hyvä ruveta sitä vasenta kättä pikkuhiljaa häivyttelemään. Palkka voi tulla kyllä vasemmasta kädestä jatkossakin, mutta ei saa olla siellä valmiina.

Istuminen meni muuten hyvin, en tosin tiennyt, että se edes osaa käskystä istua, mutta osaa se näköjään : D Siinä ei kummempia, pysähtymisen kautta opetan sen istumaan, eli kävelyä (ei välttämättä seuraamista), pysähtyminen ja saman tien käsky, askel eteen, askel takaisin, palkka ja vapaa. Raisa pysyi jo mainiosti (!!), joten voidaan harjoitella myös niin, että olen ihan hetken selin siihen päin, palaan viereen ja palkkaan.

Tykkään niin reenata. Odotan harjoituksia joka viikko, ja koetan parhaani mukaan löytää aikaa harjoitella vapaa-ajan hetkinäni. Eihän se vie kuin muutaman hassun minuutin päivästä, pikkuisen harjoitella. On myös ilo reenata koiran kanssa, joka todella haluaa tehdä (: Se on niin tohkeissaan kentälle menosta, ettei malttaisi odottaa. Vähän närppii hihoja ja lahkeita, jos ei heti ruveta hommiin. Liekö tämä paha. Ei tunnu siltä.

En malta odottaa, että päästäisiin myös maastoreeneihin!

Samalla olen vähän hermostunut. Niin usein, kun iloitsen näistä asioista, niin kohta tapahtuukin jotain, enkä voikaan enää olla ihan täysillä iloinen.

Aion nyt joka tapauksessa nauttia tästä tunteesta. Tämä hyvä!

Mietin, että pitäisiköhän aloittaa Bondin kanssa Canicross, tulisi nostettua omaakin kuntoa. En kyllä tiedä, en oikein ole kuntoilijatyyppiä : D Hyvä kunto on hyvä asia, mutta en halua olla mikään fanaattinen urheilija, jonka pitää vahtia jokaista kuljettua kilometriä, sykettä, tahtia ja ties mitä. Minä saan ne kiksini jostain ihan muualta (;

Ensikertaan!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti