sunnuntai 11. maaliskuuta 2012

Lyhyt ja ärhäkkä turhautuminen.

Minun piti kirjoittaa tänään siitä, miten turhauttavaa on katsella, kuinka niin moni asia tämän rodun "jalostuksessa" tuntuu menevän pieleen. Rodun keskimääräinen taso tuntuu laskevan, ihmiset tekevät käsittämättömiä yhdistelmiä, joissa emänä on joku neverheard -koira, joka ei ole tehnyt muuta kuin käynyt ehkä yhdessä näyttelyssä ja ne terveystulokset tietysti ollut pakko tehdä, ja isänä joku multivalio, jolla on ennestään jo muutenkin ziljoona pentuetta. Sitten joka ikinen pentu siitä pentueesta menee kotikoiraksi, eikä niitä näy enää koskaan missään, kukaan ei tiedä eikä kuule niistä mitään, ei edes kasvattaja itse. Joku sinnikäs ehkä koettaa oman pentunsa kanssa juosta näyttelyissä, vaikkei koskaan mitään saakaan ja kokeilla jopa harrastamista, mutta koska koiralta ei löydy tarvittavia ominaisuuksia, sen perusteella leimataan joko koko rotu samanlaisiksi, tai siitäkin tulee "pelkkä kotikoira", koska sen kanssa ei saada mitään aikaiseksi.

Se, mikä kotikoirissa eniten kalskahtaa korvaan on yleensä nimenomaan se, että niitä ei hoideta ja kouluteta asianmukaisella tavalla. Ne syövät jotain käsittämättömän surkeaa markettikoiranruokaa, niitä ei koskaan kunnolla läpikotaisesti harjata eikä ainakaan millään tavalla trimmata, eivätkä ne oikeasti osaa edes kahta koiralle olleellisinta käskyä, "Tänne" ja "Paikka".

Voin kertoa, että edellinen kirjoitukseni oli vieläkin ärhäkämpää parjaamista, joten jätin sen kirjoittamatta ja päädyin tämän kesymmän version julkaisemiseen.

Kaikki tämä taas vain siksi, että minun on saatava nämä ajatukset ulos päästäni, ettei kaalipoloni vallan räjähdä.

Ensikertaan.

4 kommenttia:

  1. Kirjoituksesi on varmaan takoituksella aika kärkäs ja yleistävä.
    Ymmärrän huolesi rodun puolesta.
    Mutta omasta mielestä turhissa yhdistelmissä voi olla takana joku oikea ajatuskin. Tosin ite voi olla erimieltä onko se hyvä vai huono ;)
    Aika monesta rodusta suurinosa koirista on vain kotikoiria. Kotikoira käsitteenäkin on niin laaja, etten yleistäisi kaikkia narunnokassa kököttäviin kaksi kertaa päivässä ruokansa kuppiin saaviin koiriin.
    Mulla on kotikoira, jonka kanssa tehdään harvoja poikkeuksia lukuunottamatta joka päivä lenkit metsässä vapaana (koska se on kontrollissani), sen kanssa harrastetaan agilitya ja tokoa kokeisiin tähtäävästi ja kesäisin verijälkeä, muutamia juttuja mainitakseni. Sille tehdään aikanaan terveystarkit, ja ehkä jos innostun niin jopa käytetään toisenkin kerran näyttelyissä. Silti sen on vain ns. kotikoira.
    En usko että tarkoitit kotikoira kommentilla kaikkia kotikoiria, vaan nimenomaan noita joiden kanssa ei tehdä mitään ja jotka unohdetaan johonkin sohvan nurkkaan.
    Mutta en tuomitsisi ihmistä vain sen perusteella, että hän sanoo koiransa olevan "vain" kotikoira. Etkä kyllä mielestäni tekstissäsi tuominnutkaan.
    Nyt en tiedä mitä järkeä koko kommentissa on, mutta tulipahan kommentoitua :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän hyvin, mitä haet takaa, ja totta on kyllä, että kirjoitukseni oli tunnekuohussa kirjoitettu ja siitä syystä erittäin kärkäs. Jos totta puhutaan, niin omat koiranihan ovat myös ns. kotikoiria, koska eivät ne nyt työkoiriakaan ole : D eivätkä kyllä varsin harrastuskoiria/urheilukoiria! En pidä siitäkään sanasta, siitä tulee olo, että koira on todella hankittu vain harrastusta varten, ja jos se ei siinäkään tehtävässä toimi halutulla tavalla, niin kiertoon lähtee ja uusi tilalle.

      Ei, nimenomaan vihaan sitä kotikoiran pitoa, jossa koirasta ja sen syvemmästä sielunelämästä ei olla millään lailla kiinnostuneita, eikä osata eikä edes haluta nähdä asioita yhtään pintaa syvemmälle. Niin kuin juuri esimerkiksi urostenomistajat, jotka eivät ymmärrä, että juuri se heidän kotikoiransa voi pitää hallussaan jotain rodulle hyvinkin tärkeitä geenejä. "Mutta eihän nyt meidän Tessu..." No mistäs sen tietää, jos ei se teidän Tessu, jos Tessu ei koskaan näy eikä kuulu missään!

      Haluaisin, että ihan sellainen yleinen koiratietous ihan kotikoirien pidossa ja koulutuksessa lisääntyisi. Kaikenlainen kisaaminen ja sen sellainen on minulle käytännössä yhdentekevää, joskin kisatavoitteet saavat asettamaan itselleen haasteita, jotka taas auttavat oikeasti tekemään koiran kanssa jotain, ja tekemällä siitä koirasta ja sen ominaisuuksista saa taas koko ajan lisää tietoa.

      Minä tiedän, että vaikka sinä olisit mikä "kotikoiran omistaja", niin sinulla on kyllä koiranpidon perusteet hallinnassa, ja olet hyvinkin perillä siitä, mitä se koira vaatii, että se saa olla koira ja toisaalta myös sen, että mitä koiran kanssa saa, voi ja pystyy tekemään, että siitä saisi mahdollisimman paljon infoa myös tuleville sukupolville (:

      Se "vain kotikoirakin" on kuitenkin yksi rotunsa edustaja! Se ei välttämättä tee siitä jalostuskoiraa, mutta jalostuksellisessa mielessä minusta juuri senkin koiran olemassaolo ja ominaisuudet olisi äärimmäisen tärkeää tiedostaa ja mielellään edes jotenkin dokumentoida jälkipolville.

      Poista
  2. Sä osasit taas pukea sanoiksi sen mitä mä yritin kertoa :D Ulosantini ei oo kyllä kehuttavaa mutta hyvä että ymmärsit pointin.
    Mun täydellisessä maailmassa kaikki koiranomistajat ottaisivat koiran koirana itselleen, ei minään koristeena tai sopivana lisänä arkeensa. Nimenomaan pitäisi olla halua oppia tuntemaan koiraeläin, sen käyttäytyminen ja tarpeet.
    Ja myös hyväksyä koiransa kaikkine ominaisuuksineen, ensisijaisesti koirana ja perheenjäsenenä, eikä minään harrastusvälineenä.
    Minäkin vihaan tuollaista kotikoiran pitoa. Mutta valitettavasti suurinosa koiranomistajista on juurikin tällaisia. Ei tässä maailmassa voi oikein edes vaatia, että ns. normaali-ihmiset (:D) jaksaisivat perehtyä asioihin. Ainakaan noissa fifi-roduissa.

    Mua myöskin ärsyttää se asenne, että "ei tälle meiän koiralle jälkeläisiä tule, miksi siltä pitäisi tutkia lonkat, silmät jne.."

    Nämä on kyllä semmosia asioita, joista voisi jauhaa hamaan ikuisuuteen asti :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kyllä totta, näistä riittäisi turistavaa! Meidän pitäisi varmaan varata joskus joku pitkä iltapäivä näiden juttujen puimiseen (;

      Poista