lauantai 21. huhtikuuta 2012

Arkea ja sen pientä juhlaa.

Jaahas. Bloggeriin on tullut näköjään taas päivityksiä, ainakin tälle kirjoituspuolelle. No, eipä sinänsä haittaa, ihan hyvin saa vielä selvää kaikesta!

Piti vain taas kirjoitella, että täällä ollaan. Mitään suuria, arjesta poikkeavia asioita ei ole juuri tapahtunut. Ollaan vain kuin hauet haaleassa rantavedessä. Välillä on vähän jotain reenailtukin. Raisan kanssa jäi yhdet tiistaitottikset väliin, mutta nyt kuluvan viikon tiistaina taas pyörähdettiin opettelemassa juttuja. Kertauksena otettiin liikkeestä istumista, sujuu mainiosti, ja uutena asiana eteenmeno. Lähti koirapolo kyllä innoissaan "eteen" lelun luokse, mutta kadotti sen aina näkyvistään, vaikka kyseessä on suuri ja sininen lelu. En tiedä, kertooko tämä jotain tarinaa koirien näkökyvystä. Yksi reenikaverimme, Viivi-nahka, oli kuulemma myös kadottanut kupin matkalla, vaikka on todella ahne tapaus! Ehkä meidän lassiepoloilla on vain niin pikkiriikkiset silmät, että se haittaa jo näkemistä (; No, tuskin sentään.

Jotenkin Raisan kanssa jää treenien jälkeen usein sellainen mielikuva, että mitä ikinä sitten tehdäänkään (pari poikkeusta lukuunottamatta), niin voitaisiin ruveta tekemään sitä jo paljon rohkeammin ja koiralle vaativammin. Ottaako sitä itse sitten niin varman päälle, koska pelkää, että pieleen menee kuitenkin tai että vaadin koiralta liikaa, vai eikö sitä vain itse näe, että hei, se osaa jo, aika siirtyä seuraavalle asteelle! Raisa on kyllä nopea oppimaan, todella nopea, ja halukas. Toivon kovasti, että tuo tekemisen halu ja into pysyy siinä, enkä saa sitäkin katoamaan.

Bondille ole opettanut takapään käyttöä esimerkiksi ihan perusasennossa ja seuraamisessa. Itse asiassa olen harjoitellut Bondin kanssa paljon samoja juttuja, mitä olen Raisankin kanssa tehnyt tottiskurssilla. Ihan hupinani! Tuleepahan tehtyä joitain vähän Bondillekin uusia juttuja (: AVO-tokoa en ole oikein jaksanut edes ajatella. Katsotaan, jos joskus taas innostun. Joka tapauksessa takapään käyttöä on harjoiteltu niin, että olen opettanut Bondia menemään itsensä ympäri vastapäivään kiertämällä ja lisännyt tähän temppuun sanan "Seuraa". Kun sitten pyydän sitä sivulle tällä samaisella käskyllä, ja vähän annan käsiapua, niin kappas vain, ei tule enää etupäätä ilmaan nostamalla ja hyppäämällä, vaan selvästi yrittää kiepauttaa peppua. Kappas : D

Eikähän tässä sitten oikein muuta. Pyöräilty ollaan kovasti, trimmasin Raisan korvan takana hapsottavat karvat (ja helkkari, miten voi koira muuttua vaan entistä nätimmäksi näin pienestä toimenpiteestä!) ja hieroin Bondin selkää, ja koska sain Spotifyni takaisin, me ollaan kuunneltu ihan laittoman paljon musiikkia. Voi, mitä olisi maailman ilman musiikkia!

Näihin tunnelmiin.

Ensikertaan!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti