torstai 5. huhtikuuta 2012

Palautuminen.

Kiitos kaikille, jotka olitte minusta huolissanne. Anteeksi myös, että huolestutin teidät. Eihän nämä nyt elämää suurempia asioita ole, mutta minulle itselleni suuria ja tärkeitä. Tilanne alkaa taas rauhoittua ja asiat näyttää taas ehkä hieman selkeämmiltä.

Raisan kanssa käytiin taas tiistaina tottistelemassa. Harjoiteltiin täyskäännösksiä ja maahanmenoa. Täyskäännökset sujui Raisalta mallikkaasti, itse saan vain olla vähän tehokkaampi ja nopeampi, kun koira ilmeisesti olisi kyllä tekemässä, mutta minä seison tiellä. Tätä siis harjoittelemme. Edelleen myös pitää harjoitella myös sivulletuloa ja jatkaa vasemman käden häivytystä, mutta kovasti se tuntuu hämmentävän Raisaa. Kyllä se kovasti koettaa, mutta tarvitsee vielä apua. Olen kokeillut auttaa oikealla kädellä, ja kyllä se vasemman käden merkitys sieltä alkaa varmaan pikkuhiljaa hävitä.

Maahanmenoa myös harjoiteltiin, ja Raisa saikin hyvää palautetta maahanmenon sukkeluudesta. No juu, se onkin ainoa asia, mitä olen sille kahden vuoden aikana opettanut, koska sen opettaminen meni Bondin kanssa aikanaan niin totaalisen pieleen, ja siitä sitten roikkui pitkään se hiivatin TK1 : D ! Nyt Bondikin sen osaa (aina halutessaan). Koirapoloja, minkälaisen mamman ovat reppanat saaneet.

Tältä kerralta ei siis kummempia kotiläksyjä, oikeastaan vain, että nyt vaan pikkuhiljaa vaikeuttamaan juttuja ja tosiaan sitä vasenta kättä häivyttelemään. Muy bien.

Bondi olikin nyt viime viikon taas mummolassa hermolomalla, ja soittelinkin sitten joka päivä, ja kysyin, että mitenkä on sujunut. Äitikulta sanoi, että tokihan hän heti ilmoittaa, jos jotain ongelmia olisi, mutta kun ei ole. On kuulemma ollut niin huoleton ja onnellinen nuorimies, ja kiipeää aina välillä isomamman syliin nukkumaan. Hyvä oli kuulla, että Bondikin saa välillä rentoutua.

Raisan kanssa oltiinkin sitten melko paljon ulkona, ja käytiin tekemässä pitkiä lenkkejä. Koirapuistossakin käytiin parina päivänä, mutta tyhjää oli - mikä ei toisaalta haitannut. Saatiin ihan keskenämme siellä heitellä keppejä ja käpötellä puistoa ympäri. Keksiviikkona käytiin tekemässä myös pyörälenkki, kun pyörällä pääsee jo niin mainiosti tuolla. Raisa saa ravata pyörän vieressä ja hienosti se ravaakin, koko ajan hihna löysällä, ettei sitä siis tarvitse perässä vetää. Hölkötellään aina joku pari-kolme kilometria, sitten vähän vapaana juoksentelua, sitten toinen parin kilometrin pätkä ja loppupätkä ennen kotiin saapumista sitten taas vapaana, ja siinä vaiheessa alkaakin jo yleensä olla aika hyvin puhti pois, mutta hölköttelee se silti, vaikka saa vapaana olla. Hyvin kyllä keräsi kuraa lenkiltä, mutta nautti sitten kyllä lämpöisestä tassupyykistä ja maittoi uni loppuillan.

Pyöräily koirien kanssa on yksi mukavimmista puuhista, mitä tiedän, varsinkin jos on oikein optimi sää. Ensin käydään aina pieni lihastenlämmittely lenkki, jonka aikana koirat sitten tekevät myös tarpeensa. Sitten kun lähdetään ajelemaan, niin sitten vain ajellaan, eikä nuuskutella tai merkkailla. Kun itse pyöräilen, niin koirien pitää koko ajan ravata, ei saa peitsata eikä laukata. Välillä tosiaan otetaan sitten vähän vapaata liikuntaa, että saavat vähän vetreytellä itseään, mutta ei lihakset ehdi vallan kylmetä, ja sitten taas jatkuu. Aina kuuntelen myös koirien jaksamista, ja jos alkaa näyttää siltä, että on veto pois, niin tulen itse alas pyörän selästä ja mennään ihan kävelyvauhtia. Mukavaa puuhaa kuitenkin (varsinkin kun itse on ehkä aavistuksen verran mukavuudenhaluinen, hyi minua).

Hain Raisan kanssa myöskin hakuryhmään. Toivottavasti päästään. Olin ainakin hyvissä ajoin liikenteessä. Katsellaan, mitä Bondin kanssa keksitään puuhastella!

Ensikertaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti