maanantai 23. huhtikuuta 2012

Tottistelua ja totistelua.

No niin, bloggerihan on tosiaan heittäytynyt jännäksi! Ans' kattoo, mitä täs tuleekaan vielä.

Oltiinpas taas Raisan kanssa tottistelemassa. Tällä kertaa harjoiteltiin paikkamakuuta/maahanmenoa, luoksetuloa ja treenivirettä. Paikkamakuu sujui yllättävänkin hyvin, kyllä se vain jaksaa yllättää tuolla osaamisellaan! Olen siis joskus sitä sen kanssa tehnyt ihan vähän leikkimielessä, mutta niinpä se vain kestää siinä. Ei sitä tule ajatelleeksi. Meneekin maahan hienosti. Tähän saatiin neuvoksi vain, että nyt vaan pikkuhiljaa aikaa ja matkaa pidennetään, ja lisää vain varmuutta liikkeeseen pienissä erissä. Roger that!

Toisena juttuna sitten tosiaan tuo luoksetulo, josta vauhtiosuus meni oikein loistavasti, sehän hiivatti soikoon pinkoo! Eteentulemista pitää vielä harjoitella niin, että kutsuttaessa vielä annetaan käsiapua, mutta kun tulee tykö, käytetään jo hetken verran käsiä sivuilla, ja ruvetaan pikkuhiljaa häivyttämään käsiä myös kutsuttaessa. 

Vireharjoitukset meni vähän puihin. Sanottiin kyllä alussa, että nyt sitten selkeä mielikuva siitä, mitä teette, mutta jotenkin se vain katosin. Noottia tuli sitten siitä, että virereeneissäkin liikkeiden pitää jo kuitenkin olla sitä tasoa, mitä se koira osaa, vaikka tehtäisiinkin ihan vähän, nopeasti ja hyvällä intensiteetillä. Selvähän se on, mutta vähän sähläämiseksi meni. Ensi kerralla sitten jos paremmin taas! Onneksi tätäkin voi reenata itse myös. 

Piti nyt heti päästä nämä kirjoittamaan ylös, ennen kuin ehtivät unohtua, ja kurkkia sitten täältä, jos sitä joskus vaikka pääsisi sitten näitä harjoittelemaankin (; Edelleen Raisan kanssa olisi tavoitteena syksylle se BH-koe, joten siihen nähden olisi hyvä kyllä vähän harjoitellakin. Oppii se kyllä nopeasti, ei siinä, kun vain saisi itseään niskasta. 

Bondinkin kanssa sitten tehtiin, mutta tehtiin vähän liian hätäiseen. Otin paikallaoloharjoituksia, mutta Bondi oli aivan liian tohkeissaan autosta pääsemisen johdosta, että olisi malttanut sittenkään pysyä paikalla niin hyvin kuin kotiolkkarissa. Harmittihan sekin vähän, mutta oma moka. Sitä ei ole vieläkään oppinut, että pitäisi aina muistaa katsoa sitä koiraa ja sen mielentilaa. Iloisesti kuitenkin Bondikin teki mitä tehtiin, ihan lyhyesti otettiin seuraamista ja sellaista, ja kyllä sillä häntä viuhtoi vaikka kentällä oli hetkeä aikaisemmin puuhastellut juoksuinen narttu. Taitava ukkelimiespoika! 

Bondin kanssa ei nyt tosiaan ole hetkeen näitä kisahaaveita, ihan siitä yksinkertaisesta syystä, että toko ja agility ei jaksa enää kiinnostaa tällä hetkellä. Agility olisi kyllä hauskaa, mutta ei sitä enää kukaan hauskuuden vuoksi harrasta, vaan tulosten. Koko ajan pitää olla nopeampi ja parempi ja sukkelampi ja vikkelämpi ja terävämpi koira. En minä halua sellaista. En halua tietentahtoen särkeä koiraani vain jonkun harrastuksen takia. Totta on, että PK-puolellakin vaaditaan sitä huikean korkeaa viettiä, mutta tekeminen on sentään vähän tasaisempaa puurtamista, ja siellä niitä tuloksia voi saada käsittääkseni ilman, että voittaa ainoatakaa kisaa. En ole tästä ihan varma. Totta kai huippusuoritukseen on hyvä tähdätä, ja tosiaan koettaa saada itsestä ja koirasta irti se, mitä on saatavissa. Se, mitä PK-touhuissa on kuitenkin esimerkiksi agilityyn verrattuna on se, että se palvelee jalostusta, ja on monille roduille rodunomainen koe, jossa määritellään hieman niitäkin ominaisuuksia, joita jalostuksessa pitäisi vaalia. Siinä on jotain järkeä. Agility ei tähän tarkoitukseen sovi, ja on näin ollen aivan yliarvostettu laji. Sen pitäisi olla kaikenrotuisille tarkoitettua hauskaa puuhastelua, ei tietynrotuisten koirien miettelöä siitä, kuka onkaan se ultimaattisesti äärimmäisen nopein.

Tokossa vähän sama meininki. Suorituksen pitää olla tarkka, mutta tokossa mennään minusta välillä jo sellaisen pilkunviilaamisen puolelle, että huhhahheijaa. Hienosti on siitäkin harrastuksesta osattu viedä ilo ja tehdä eliittilaji, jossa voivat pärjätä huipulla vain ehdottomasti parhaat. Rotuharrastus tämäkin nykyään. Jälleen kerran harrastus, jonka tuloksia ei mielestäni voida käyttää (ainakaan kovin vahvasti) jalostuksen mittapuuna. Tokihan se kertoo esimerkiksi koiran koulutettavuudesta ja sen semmoisesta, mutta esimerkiksi paukkuarka koira voi olla tottelevaisuusvalio. 

Näiden kaiken rotuisille avointen harrastusten luonteen pitäisi muuttua aivan toiseksi ja suhteellisen pian. Ei ole mitään järkeä, että ihmiset valitsevat itselleen koiran sijasta urheiluvälinettä. Hyi fuck. 

Sainpas vähän paatosta tänne väliin pitkästä aikaa. 

Ensikertaan. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti