keskiviikko 2. toukokuuta 2012

Älä tee. Suorita.

Tällä kertaa on taas hieman "synkempi" kausi koiraharrastuksen parissa, jonka suhteen minulla on taas omia epäilyksiäni. Nykyään ei enää riitä, että koira on koulutettu. Koiran pitää olla kuin pieni kone, joka tekee kaiken minkä se tekee äärimmäisellä intensiteetillä, vauhdilla ja vietillä. Koiraharrastus on tai siitä on tullut jotenkin oudon kieroutunutta, koko ajan paremman suorituksen tekemistä, kilpailemista siitä, kenen koira on paras. Ei sitä "parasta" koiraa kuitenkaan voi kaikki esimerkiksi jalostukseen käyttää.

Tottakai rodunjalostuksessa on tärkeää nimenomaan se, että koko ajan pyritään saamaan aikaan aina edellistä sukupolvea parempia yksilöitä - mutta mihin pisteeseen asti? Ollaanko koskaan siinä pisteessä, että parempaa sukupolvea ei enää voi tulla, kun täydellisyyteen ei pääse kuitenkaan?

Tämän nyt ei kuitenkaan ole tarkoitus olla jalostuspohdinta, vaan ihan lyhyt miete harrastamisesta. Vihaan sitä, että koiran kanssa harrastaminen on hirveää suorittamista ja jatkuvasti parempien tulosten hakemista. Pieni kunnianhimo on hyvästä, koska se auttaa kouluttamaan koiraa ja todella näyttämään mikä on se koiran todellinen työkapasiteetti. Tämä taas vaikuttaa osaltaan siihen, miten koira määritellään jalostusyksilönä ja mikä arvo sillä on omalle rodulleen.

Tuntuu silti ihan käsittämättömältä millaista avaruustiedettä voi koiran kouluttaminen olla nykyään! Itse olen huomannut, että iso muutos on jo pelkästään termistössä. Kaikkeen koira koulutukseen liittyvällä on jokin hieno termi, josta aloitteleva harrastaja ei yleensä ymmärrä yhtään mitään, eikä sitä liioin välttämättä vaivauduta selittämään. Halutaan päteä omalla tietoisuudella asiasta, ja katsotaan toista nenänvartta pitkin, "kyllähän nyt tämän pitäisi olla jokaisen tätä lajia harrastavan tiedossa" (vaikka todellisuudessa hän olisi itse oppinut sen vasta eilen).

Kaikessa on tärkeintä tekniikka. Millä tekniikalla jokin asia on opetettu, mitä tekniikka ohjaaja käyttää koiran kanssa, mikä on koiran suoritustekniikka. Pääpaino ei ole enää sillä, että koira tekee, vaan miten koira tekee. Parempi tekniikka takaa paremman, nopeamman, hienomman ja varmemman suorituksen. Varmuus on toki tärkeä tekijä, mutta kyllä sen todellisuudessa tietää mitä ihmiset siltä koiralta loppuviimein haluavat, vaikkei sitä kukaan ääneen sano.

Alkaa kohta todella tulla paha olo siitä, että on koiraharrastaja.

Ensikertaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti