tiistai 26. kesäkuuta 2012

Life goes by.

Vaihdoin taas vähän ulkoasua. Miksi? Koska pystyn, ei kai kummempaa syytä. Halusin tuohon taustalle vähän jotain kuvaa, en pelkkää tasaista taustaa. Olisi kai tuolla kuva-arkistoissa ihan omiakin kuvia, joita voisi käyttää, mutta ehkä sitten joskus.

Nyt on taas koirien osalta ollut elo kuin haukikaloilla haaleassa rantavedessä. Itselläni on hieman taloudellinen ahdinkokausi menossa, ja koetan etsiä töitä, kun ei nuo pelkät opintoetuudet tunnu riittävän vuokranmaksuun ja syömiseen. Huokaus. Töitä siis etsiessä, katselkaamme kuinka käy.

Raisan kanssa on nyt taidettu olla kolmatta viikkoa ilman hakua. Olen surullinen. Minusta ei taida olla koiraharrastajaksi. Kaikki minkä aloitan jää aina syystä tai toisesta kesken. Tuo PK-puoli kyllä sytytti minut lajina, mutta se vaatii aina sen porukan, että voi reenata (haku siis). Jos ei ole porukkaa, ei voi reenatakaan. Jos ei ole töitä Joensuussa, koetan etsiä niitä Savosta. Jos saan töitä Savosta, se tarkoittaa, että olen kesän täällä. Mikä taas tarkoittaa, että kesällä en pääse hakumetsään. Mikä tarkoittaa sitä, että... en tiedä. Toivottavasti pääsisin saman porukan kanssa harjoittelemaan vielä syksylläkin, jos nyt kesällä ei onnistu päästä kertaakaan. Tykkään siitä porukasta, siellä on mukavia ihmisiä ja mukavia koiria.

Raisan kanssa harjoiteltiin Tarun pihalla keppejä. On kerran aikaisemmin muistaakseni agilitykentällä harjoiteltu. Ohhoh. Joku agilityharrastaja voisi olla aika innoissaan tuosta koirasta. Harmi, etten ole agilityharrastaja : D tai siis nimenomaan harrastelen, ihan omaksi ja ennen kaikkea koirien huviksi, mutta en mitenkään tavoitteellisesti. Tämä ei nyt sitten tosiaankaan tarkoita sitä, että itse en olisi koirasta innoissani. Todellakin olen. Vaikea olla olematta.

Saatiin aikanaan sieltä alkeistottiskurssilta sellainen neuvo, että koiralle olisi hyvä opettaa tottikseen joku virikesana, vaikka "Tottis". Meillä tämä sana on "Tekemään". On se tainnut jotenkin sisäistää tämän. Kun sanon tämän virityssanan sille, sen koko olemus syttyy, yleensä se myös räksähtää pari kertaa ja tulee jo suoraan perusasentoon. Ohhoh. Olenkohan kohta pulassa sen kanssa.

Bondin kanssa pitäisi saada oma kadonnut tokointoni takaisin, ja saada sitten kanavoitua tämä into myös koiraan. Toivoisin, että saisin sen uskomaan tokon olevan hauskaa ja mielekästä tekemistä, ja näin nauttisin siitä varmasti itsekin enemmän. Kuinka voin kuitenkaan olettaa koiran nauttivan siitä, jos en tee niin itse, koska koira ei näytä nauttivan? Toistaiseksi treenit on olleet lyhyitä, nopeatempoisia ja erittäin positiivisia! Ehkä jonkinlaista edistystä on jopa havaittavissakin (:

Tällaisia tuumia tällä kertaa.

Ensikertaan.

2 kommenttia:

  1. Jotenkin tiedän täysin miltä sinusta tuntuu. Käyn itse läpi ihan samanlaisia asioita.
    Harrastaa haluaisi, mutta raha ei vaan riitä. Ja tuo toko puolikin jumittaa juuri tuon innostuksen puutteen takia. Jos keksit jonkun todella hyvän ja toimivan motivointi keinon niin kerro ihmeessä. Hukka kaipaisi innostusta myös ja ehkä sitten itsekin innostuisi enemmän lajista.
    Ehkä me vielä joku kaunis päivä ollaan ahkerasti ja säännöllisesti mukana jossain koiraharrasteessa... siihen asti koitetaan vaan sinnitellä. :-)

    VastaaPoista
  2. Se on kaunis visio, josta on hyvä pitää kiinni, ja toivottavasti joku päivä voi huomata, että elää sitä (:

    VastaaPoista