maanantai 16. heinäkuuta 2012

Hakemista ja tottelemista.

Päästiin taas pitkästä aikaa hakuilemaan, hurraa!! Johan tässä on ollutkin tuollainen kuukauden tauko. Ei tee hyvää sellainen. Joskus tekee, mutta nyt tosiaan alkoi jo kaivata tuonne metsikköön, itikoiden syötäväksi, havunneulasten pisteltäväksi - ja koirien löydettäväksi. Ja tietysti ennen kaikkea katsomaan, kun se oma koira etsii.

Otettiin Raisalle kolme pistoa. Sanoin, että otetaan siitä, mihin viimeksi jäätiin eli maalimiehet valmiiksi piiloon ja ääniavulla. Maasto oli toiselta puolelta kaunista sammalmetsää, mutta toiselta puolelta mäkistä ja pusikkoista hakkuualuetta tai ainakin jotain sen tyyppistä. Viimeksihän meillä meni reeneissä juurikin tuollaisen mäen takia yksi ukko vähän mönkään, kun Raisalle tuntui olevan kova kynnys mennä mäen toiselle puolelle ja lisäksi hajut tuntuivat jotenkin uppoavan toiselle puolelle metsää, missä maalimies siis ei ollut. 
Päätin, että otetaan nyt vain se kolme pistoa, kun sääkin oli melko kuuma ja kun en tosiaan ollut varma, että mitenkä se tuossa maastossa toimisi. Otin ensimmäisen ja viimeisen piston helpommalle puolelle eli metsään ja tuonne pusikkoon sitten sen toisen. Täytyy tunnustaa, että en edes tarkkalleen ottaen muista yksityiskohtia reeneistä, mutta sellainen mielikuva jäi, että sinne se vain meni ja upposi ja löysi ukot. Tuolla toisella, pusikkoon menevällä pistolla se otti vähän pidemmän aikaa, mutta lähti kuitenkin suoraan kumpareen yli enkä kyllä nähnyt sitä missään vaiheessa ennen kuin maalimies löytyi. Piilossa ollut Mari kertoi, että kovasti se koetti silmillä etsiä, mutta että hän oli onneksi päässyt hyvään piiloon ja Raisa joutui sitten hajun avulla hänet viimein etsimään. Hyviä piiloja siis, ettei vain näe maalimiehiä! Mutta voi että olin niin tyytyväinen tuohon reeniin, niin kertakaikkisen tyytyväinen. Se, kun koirasta näkee, että sillä on tehdessä oikeasti kivaa ja että se haluaa tehdä on niin suuri palkinto itselle. Niin pitkään kun koiralla on mukavaa niin itselläkin on mukavaa, löytyi se ukot sieltä metsästä tai ei. Sen sijaan vaikka koira tekisikin hommat loppuun, mutta siitä näkee, että se olisi mieluummin missä tahansa muualla, ei silloin huvita itseäkään reenailla.

Bondi-polo ei taaskaan päässyt mukaan. Shite. Onneksi Anni piti sille kämpällä sentään seuraa. Ajattelin, että kun tuolla kerran pyörii niitä hakuryhmiä useampia, niin pitäisikö hakea Bondin kanssa yhteen niistä. Luulen, että ne on kyllä täynnä, mutta ainahan sitä voi yrittää. Ja sitten tietysti se, että ottavatko mukaan reenaamaan koiraa, joka ei ole koskaan hakuillut. Jäljestänythän Bondi kyllä on, mutta mutta... kyllähän sitä voisi jälkiryhmäänkin tietysti hakea. En tiedä. Gah. 



Lisäksi tulin siihen tulokseen, että kyllä minun varmaan on liityttävä tuolla Joensuussakin johonkin agilityseuraan. Ei tule muuten mitään tästä. Jos saisin päättää, niin reenailisin vaan kaikki päivät koirien kanssa kaikkia kivoja juttuja, mutta miksi kaikki maksaa niin älyttömän paljon rahaa. Se on totaalisen väärin. Minua kiinnostaisi myös kovasti katsoa, että mitä tuo Raisa sanoo lampaista. Ihan pentunahan se kävi pari kertaa niitä pällistelemässä, eikä se nyt suorastaan huonolta vaikuttanut. Bondi kyllä koettaa jonkin aikaa vähän tehdä jotain, mutta hairahtaa helposti sitten haistelemaan ja pissailemaan, eli ei ole syttynyt. Eipähän senkään kanssa olla käyty kuin ehkä kaksi tai kolme haparoivaa kertaa. Toisaalta kyllä se vaan todistettavasti hiehoja on paimentanut. Siis ihan oikeasti paimentanut, eikä vain juoksennellut amokkina niiden seassa. Se oli kyllä sellainen hetki, että tovin vain luukku auki tuijotin, ennen kuin tajusin kutsua sen pois. Ei se kuitenkaan lampaiden kanssa tee samalla tavalla.

Bondikin pääsi kuitenkin mukaan kun käytiin tottistelemassa tuossa Niinan ja Tiian kanssa sunnuntaina, ihan tuossa koulun pihalla. Täytyy kyllä sanoa, että vaikka ei mitään mullistavaa ehkä tapahtunutkaan, niin oli vaan taas silti niin hyvät reenit. Ihan jo se, että pääsi reenaamaan kavereiden kanssa ja kaikki koirat pääsi tekemään jotain järkevää.

Bondin kanssa otin nyt viime kerrasta oppineena vain kaksi toistoa. Kerran teki mieli tehdä se kolmas, mutta sitten muistinkin ajoissa että ei, kaksi toistoa, ja sitten loppu. Sanoin myös Niinalle ja Tiialle, että jos meinaan tehdä kaikesta huolimatta kolmannen, saavat potkaista minua. Kaksi toistoa se kestää hyvin, mutta kolmannen kohdalla sillä usein alkaa jo mennä sitten löysäilyksi. Otettiin ihan perusasentoa, koska haluan opettaa Bondille takapuolen käyttöä, ja lisäksi sitten yksi iloinen vauhtiluoksetulo. Seuraavaan settiin otettiin sitten pari muikeaa häiriöpaikkamakuuta, jossa vähintään sivulliset olisivat voineet oikeasti katsoa, että mitä helkkaria; koira makaa paikallaan, omistaja on siitä ehkä noin kymmenen metrin päässä ja seisoo kuin patsas, noin puolessa matkassa omistajan ja koiran välissä molemmilla puolilla on kaksi nuorta naista, jotka pomppivat, huutelevat, tanssivat, heittävät toisilleen koiran lelua, ja parkkipaikalla olevassa autossa huutaa hurjana kaksi nahkalassieta. Sanoinkin, että tuon kun olisi saanut videolle. Bondi kuitenkin pysyi. Se pysyi niin hyvin! Olin aivan valtavan iloinen ja onnellinen ja tyytyväinen! Siinä se makasi. Vähän sen näköisenä, että "Wtf?", mutta pysyi kuitenkin. Aiemmin oltiin otettu ihan normaali tokon alokasluokan paikkamakuu, 20 m ja 2 min., mutta niin, että Niina esimerkiksi jäi puoleen matkaan ja kävi välillä palkkaamassa Nurria ja että Tiia oli näkösuojassa ja härkki sieltä välillä Tepaa. Pysyi se silloinkin. Kääntyi jossain vaiheessa lonkka-asentoon, mutta se on minulle sellainen juttu että saa tehdä, vaikka lähtisi pisteitä. Itse en koe sitä ongelmana. Tärkeintä on minulle, että pysyy makuulla ja paikallaan. Asento vapaa.

Raisan kanssa otettiin seuraamista, johon sainkin hyviä neuvoja muun muassa oikeaan paikkaan, mikä on ollut meillä vähän ongelma. Lisäksi luoksetulossa suoraan eteentulemiseen tuli myös hyviä vinkkejä, ja heti huomautettiin, jos meni kädet väärään asentoon : D Lisäksi otettiin paikkamakuuta myös Raisan kanssa. Sillä on vielä siinä paljon opeteltavaa, mutta ihan hyvä reeni saatiin sitten kuitenkin loppujen lopuksi. Lisää vain harjoitusta, Raisaltakin meinaa vähän puuttua vielä malttia, mutta harjoituksen kanssa sitä tulee lisää. Samoin, kun olen opettanut tottikseen sen virityssanan, niin ajattelin opettaa saman myös paikkamakuuseen, sellaisen, josta Raisa tietäisi, että seuraavana tehdään rauhallinen ja stabiili liike, ja voisi sitä kautta alkaa jo laskea omia kierroksiaan. Tätä kokeilin nyt vasta ensimäistä kertaa. Raisan kanssa otettiin lisäksi myös sitten vauhtiluoksetulo, ja ihan lopuksi vielä vähän ilmaisua. Oli vähän hakemista vielä se, mutta koko ajan paremmin ja varmemmin. Siitä se lähtee sekin!

Huomaattekos, me tehdään nykyään asioita ja minä sitten kirjoittelen niistä! Meillä oli niin pitkä tauko tekemisessä, ettei tullut oikein kunnolla kirjoiteltuakaan. Ei ketään varmaan kiinnosta lukea, että "Käytiin lenkillä, koirat juoksi, tultiin lenkiltä, koirat nukkui" päivästä toiseen. Joskus sellaisetkin päivitykset on ihan mukavia ja toisaalta, jos on oikein taitava kirjoittaja, niin saa varmasti eloa myös tuollaisiin ihan joka päiväisiin asioihin. Itsestä on joskus mukava kirjoittaa sellainenkin päivitys, että "Ei mitään erikoista, kunhan ollaan vain", mutta toisaalta olen kyllä nauttinut näiden reenipäivitystenkin tekemisestä : D

Ensikertaan! 

3 kommenttia:

  1. OOOOO... Tämä antoi minun kommentoida! Jo on aikoihin eletty!

    VastaaPoista
  2. Ja mitä kommentoit, "Peukku!" : D Kiitos!!

    Ei vaan, hyvä että se antaa kommentoida! Tee niin toistekin (;

    VastaaPoista