lauantai 21. heinäkuuta 2012

Treenailtiinpa taas.

Tämä alkaa olla jo naurettavaa (minun mittapuullani), mutta ollaan sitten käyty taas reenailemassa. Kyllä. Käytiin tuossa taas Niinan ja Tiian sekä heidän koiriensa kanssa nimittäin maastoilemassa! Minä ja Niina reenasimme koirinemme hakua, ja Tiia otti sitten Terille jäljen, jonka kävin urhoollisesti metsään tallaamassa. Pituutta oli jäljellä ehkä n. 400 m, ja vaativuutta noin 98 %. En ole ihan hetkeen käynytkään tuollaisessa maastossa talsimassa. Typerästi vähän tein, kun menin niin syvälle. Metsä näytti alkupäästä helppokulkuiselta ja hienolta ja olisi jatkunut samanlaisena tien suuntaan, mutta ei, kun piti mennä nimenomaan sinne syvälle, ja siellä oli ihan törkeä ryteikkö. Olen varma, että jos olisin mennyt vielä syvemmälle sieltä olisi tullut vastaan kaikenlaisia peikkoja ja muita mörköjä.

Bondikin pääsi nyt sitten ihan oikeasti kunnolla kokeilemaan ensimmäistä kertaa hakua. On se kerran kokeillut aiemminkin, mutta silloin ei ollut kyllä koiralla eikä minulla itsellänikään harmainta aavistustakaan siitä, että mitä oikein oltiin tekemässä. Nyt on tuo Raisan kanssa harrastaminen tuottanut siinä mielessä tulosta, että sentään minä meistä kahdesta tiesin mitä oltiin menossa tekemään : D Bondihan oli menossa jäljestämään, mutta minäpä olin viemässä sitä nenän availuun. Ensimmäisen maalimiehen kohdalla Bondi oli aavistuksen aapisen hoona, koska sehän tietysti koitti jäljestää itsensä ukolle, mutta luonnollisestikaan en antanut sen mennä jäljelle. Seuraava meni jo sitten vähän paremmin ja kolmas ja viimeinen meni jo oikein todella hyvin! Bondi oli selvästi saanut jonkinlaisen käsityksen siitä, että tässä oli nyt tarkoitus tehdä jotain ihan muuta, kuin nenä maassa jäljestää. Taitava Lassi!

Sanottakoon tähän väliin, että hakualueen puolella maasto oli vähintään yhtä miellyttävää kuin jäljen puolellakin. Tai no ei, kyllä se jälkimetsä edelleen vei voiton, mutta hakuaalueessa sentään sitä syvyyttä ihan oikeasti sitten pitäisikin olla. Onneksi meillä oli näitä vasta-alkajia, joiden kanssa ei tarvinnut ihan syvimpään metsään mennäkään, mutta voi miten Raisakin löysi aivan upeasti kaikki kolme maalimiestä! Ryteikössä oli se hyvä puoli, että pääsi todella hyviin piiloihin, koska niin kuin viime reeneissä kuulinkin ja mitä Niinakin sanoi nyt, että kyllä se vaan kovasti silmillä etsii. Näissä ryteikköpiiloissa oli nyt se hyvä puoli, että kun niitä ukkoja ei vain nähnyt, niin oli pakko ottaa se nenä avuksi. Bondihan on tässä jo aivan pro, mutta Raisalla on vielä oppimista! Kastuttiin ehkä, mutta mikäs siinä (: Reenien päälle tönäisin vielä sekä Bondin että Raisan Niinan anoppilan mökkirannan laiturilta järveen. Raisa onnellisena kuivasi itsensä minun housuihini ja Bondi valitti kovaan ääneen, että olipa reilua! Hah, ehkä niin, mutta märkiä me oltiin kaikki joka tapauksessa kuitekin : D

Myöhemmin viikolla käytiin sitten vielä agiliitelemässä, kera Tarun ja koohottimien sekä Annin ja japonianpystykorva Soran. Tarulla oli mukavia rataehdotuksia, joista sitten valittiin yksi aika iisi rakennettava. Tiia ja Teri reenailivat omia juttujaan, koskapa ovat vasta aloittaneet alikiidon tänäkeväänä ja Anni ja Sora eivät ole virallisesti koskaan tehneet mitään, mutta salajuoneni onkin saada Anni innostumaan tästä lajista >: D Ottivat siinä sitten ihan hyppyjä ja rengasta ja pienen putkenkin, ja valvotusti myös puomin.

Nyt ei ole ratapiirrosta minulla, se voi olla, että Taru reippaana tyttönä sen päivittää jossain vaiheessa omaan blogiinsa (olemme synkronoineet tätä bloggailua aika tehokkaasti tämän tietyn porukan kesken, jos joku ei vielä huomannut). Kyseessä oli kuitenkin kakkosluokan rata, jota oli oikein hauska tehdä! Ei mitään kauheata vääntöä, mutta jänniä kulmia, ja sitten niitä kontakteja hiottiin, hiottiin ja hiottiin. Otettiin rataa kaksi eri kertaa, ja molemmilla kerroilla pysähdyin ottamaan kontakteja uudestaan ja uudestaan, kunnes menivät hyvin, ja vasta sitten jatkettiin rata loppuun. Bondillehan olen nuo kontaktit opettanut 2on2off -menetelmällä ja niin, että palkka on ollut joko maassa (ei alustalla) tai tullut minulta kädestä. Nyt tuli minulta kädestä joka kerta, ja aina namipalkka, että malttaa pysähtyä. Huomasin, että kovasti auttaa kun käännän itse hyvissä ajoin oman selkäni menosuuntaan päin, paljon paremmin tuntuu pysähtyvän niin! Sitä omaa asentoa on sitten siitä helpompaa ruveta häivyttämään, kunhan ensin oppii vahvasti sen käskyn merkityksen. Myös keppejä harjoiteltiin vähän, koskapa jostain syystä on nyt keksinyt aloittaa kepit toisesta välistä. Miksi näin? En tiedä, varmaan ohjaan pieleen, mutta tätä ei nyt tällä kertaa liika hiottu, vaan keskityttiin kontakteihin.

Myös Raisa pääsi tekemään hieman. Sanonpa vaan taas, että huh hah hei. Että agilitykoirako siitä pitäisi tehdä? Minä olin kyllä omassa päässäni kaavaillut pientä palveluskoiraa. Toisaalta mikäpä meitä estää tekemästä molempia. Kyllä se vain sellaisella touhulla siellä menee, ja sekin vähä mitä sen kanssa ollaan reenattu, niin ihmettelen vain, että miten hyvin se jo nyt ohjautuu. Raisahan ei siis tee vielä muita esteitä kuin matalia hyppyjä ja putkia. Ihan yksittäisenä on taidettu ottaa kepit, rengas ja puomi, mutta niitä en ole vielä yhdistänyt muihin esteisiin. Oli tuossa jotain pieniä videonpätkiäkin, mutta laeskottaa joten ette saa niitä ainakaan vielä : D Minun tekstejä on niin jännä lukea, kun ei ole muuta kuin tosiaan sitä pelkkää tekstiä, ja sitä onkin sitten rutosti.

Monen viikon sadekauden jälkeen näyttäisi viimein siltä, että aurinko on tullut meitä pilven takaa tervehtimään. En valita. Sade on ihan mukavaa, mutta se on mukavaa nimenomaan siksi, ettei sitä ole ihan koko ajan ja jatkuvasti kuitenkaan (: Nyt jos olisi vaikka puoli päivää poutaa!

Ensikertaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti