keskiviikko 1. elokuuta 2012

Tervettä jalostamista ja koiranomistajan velvollisuudet.

Tuli tuossa taas vaihdettua erään ystävän kanssa ajatuksia koiranjalostuksesta, koska vaikka kumpikaan meistä ei ole tällä alalla todellakaan mikään kovan tason tekijä, niin meitä molempia tämä aihe kuitenkin kiinnostaa ja nuorina ihmisinä koirankasvatuksen tulevaisuus käytännössä on meille avoinna.

Tuli puheeksi muun muassa tämä jalostusstrategia, joka on herättänyt paljon keskusteluja ja mielipiteitä koiraihmisen, niin harrastajien kuin kasvattajienkin keskuudessa. Itselleni heräsi tästä joitain mietteitä. Jalostusstrategia asettaa suuren määrän vaatimuksia, suosituksia ja suoranaista painetta nimenomaan kasvattajia kohtaa. On toki hyvä muistaa, että rotukoirajalostuksen piirissä on paljon ihmisiä, joilla ei ole puhtaat jauhot pussissaan, jotka tekevät asioita euron kuvat silmissään tai joilla ei ole mitään muuta, kuin se oma visio huolimatta siitä, vastaako se kunkin rodun ihanteita vai ei. Kuitenkin joukossa on myös niitä rehellisiä puurtajia, jotka - huolimatta siitä, että tätä ei taida Suomessa kovinkaan moni tehdä päivätyönään - panevat itsensä todella likoon niin henkisesti kuin fyysisestikin saavuttaakseen kasvatuksessaan sen tietyn pyrkimyksen ja tietäen kokoajan toimivansa rodun parhaiksi.

Jalostustrategian tavoitteena on kuitenkin lyhykäisyydessään terveet ja rodunomaiset koirat. Tämän saavuttamiseksi strategia sysää suurimman vastuun koirankasvattajille.

Mutta hetkinen, entäpäs niiden koirien omistajat?

Tavallisten kotikoirien (lue: ei jalostuskoirien) omistajia ei velvoiteta jalostusstrategian puitteissa yhtikäs mihinkään. Ei niin kertakaikkiaan mihinkään. Tämä tuntuu käsittämättömältä. Suurin osa koirista kuitenkin on niillä ihan tavallisilla pulliaisilla, jotka haluavat koirastaan vain seuralaisen, lenkkikaverin ja perheenjäsenen. Nämä ihmiset eivät yleensä ymmärrä miten tärkeää on, että nimenomaan mahdollisimman moni (ihannetilanteessa siis joka ikinen) rotukoira olisi terveystutkittu, ja niin niiden luonteesta kuin ulkonäöstäkin olisi jonkinlaista virallista dokumenttia mustana valkoisella.

Juurihan nämä asiat ovat niitä asioita, minkä takia esimerkiksi media ja monet eläinlääkärit ovat hyökänneet rotukoirajalostuksen ja kasvattajien kimppuun. Korostan edelleen, että ei siinä porukassa ole kaikilla puhtaat jauhot pussissaan, mutta kertokaapa minulle se porukka jolla on! Joka tapauksessa, miten rotukoirajalostusta on mahdollista viedä eteenpäin siihen parempaan suuntaan, terveempään, parempiluonteiseen ja kauniiseen koiraan jos dataa ei saada mistään. Ei se riitä, että vain jalostuskoiria tutkitaan. Mistä voidaan koskaan tietää onko jalostuskoirien jälkeläisissä tai sukulaisissa terveitä koiria, jos niitä ei kukaan koskaan tutki.

Pelkkä eläinlääkärin "Onpas se kivassa kunnossa!" tai omistajan sanallinen vakuutus siitä, että koira on terve ja kivaluonteinen ei riitä. Asiasta pitää olla jokin dokumentti. Totta, luonnetesti ei ole autuaaksitekevä totuus, kuten ei MH-kuvauskaan, paukkuarankin koiran olen kuullut voivan olla käyttövalio, koiranäyttelyissä voi vaikuttaa niin kilpakumppanit kuin tuomarikin siihen mitä koira sinä päivänä saa ja monet terveystutkimuksetkin ovat tulkinnanvaraisia.

Näin ei kuitenkaan ole läheskään kaikkien kohdalla, ja edelleenkin siitä huolimatta on olemassa kuitenkin se jokin konkreettinen dokumentti asiasta! Vain saamalla mahdollisimman paljon tietoa mahdollisimman monesta jotain tiettyä rotua edustavasta koirasta voidaan saada tieto siitä, mikä kunkin rodun todellinen tila on ja miten sitä pystytään parantamaan. Tämä ei siis koske vain jalostukseen käytettäviä koiria, vaan aivan kaikkia koiria, ja nimenomaan niitä aivan tavallisia kotikoiria, jotka eivät ole koskaan käyneet paikallista koirapuistoa kauempana.

Samaan aikaan on mielenkiintoista, miten ihmiset valittavat rotukoirajalostuksen olevan retuperällä, mutta ovat täysin valmiita teettämään omilla koirillaan pennut ilman minkäänlaisia terveystutkimuksia. Selkokielellähän tämä siis tarkoittaa sitä, että ihmiset kritisoivat kasvattajia siitä, että he jalostavat terveystutkittuja koiria ja pennut ovat sairaita, mutta itse pennuttavat tutkimattomia koiria ja näin ollen - koska myöskään niiden jälkeläisiä ei koskaan tutkita - ovat ne automaattisesti terveitä. Jos huomasit, mikä tässä meni väärin, olet oikeilla jäljillä.

Tällaisia tuumia tällä kertaa.

Ensikertaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti