torstai 6. syyskuuta 2012

Jännittäviä aikoja.

Ollaan oltu Raisan kanssa tien päällä melko tehokkaasti pari päivää.

Ensin tiistaina ajeltiin puolen päivän jälkeen Joensuusta Joroisiin, jossa äkkiä söin, pakkasin tavarat, kävin pikasuihkussa ja Raisa ulkoili, jonka jälkeen linkaisin sen takaisin autoon, josta matka jatkui Pieksämäelle suhteellisen pikaista tahtia. Pieksämäellä ostettiin sitten asemalta liput Humppilaan, ja kipiteltiin junaan, jossa istuttiin sitten seuraavat nelisen tuntia. Humppilassa olikin sitten vastassa Johanna. Raisa pääsi taas hetkeksi jaloittelemaan ja tekemään tarpeitaan, jonka jälkeen loikattiin porukalla Johannan autoon ja käännettiin auton keula kohti Hyvinkäätä. Siinä sitten istuskeltiin ja jutusteltiin, ja kun ilta jo hämärtyi, kaarrettiin Pian pihaan. Pia meitä olikin siellä jo vastassa, ja päästettiin Raisa autosta juoksentelemaan, nuuskuttelemaan ja käymään tarpeillaan. Tämän jälkeen Raisa meni taas hetkeksi autoon istumaan, jonka aikana pääsimme tervehtimään itse sulhokoiraa, Marttia.

Sitten otettiinkin Raisa ulos autosta ja koirat pääsivät toisiinsa tutustumaan.

Muutamaa yritystä, kahvia ja mustikkapiirakkaa (kiitokset vielä Pialle näistä!) myöhemmin saatiin kuin saatiinkin oikein onnistunut suoritus aikaiseksi. Raisakin ensikertalaiseksi oli minusta oikein taitava, ja Marttikin oikein pätevä, vaikkei toki ensikertalainen ollutkaan!

Siitä sitten suunnattiinkin Johannalle, ja kello oli paljon - sen verran paljon, että se oli jo vähän. Raisa kuitenkin vaikutti oikein hyväntuuliselta ja tyytyväiseltä, vaikka ehkä vähän väsyneeltä.

Seuraavana iltapäivänä otettiin sitten uusiksi, ja hyvinhän se sujui, paremmin jo kuin ensimmäisellä kerralla.

Hyvä mieli jäi reissulta kaiken kaikkiaan, ihan uuttahan tämä oli minullekin! Nyt jännittää. Toivon niin kovin, että tämä reissu tuotti tulosta. Tältä homma näyttää "paperilla".

Martti & Raisa.

Nyt sitten vain odotellaan. Nyt tämä jännitys ja ylitsepursuava into ovat hetkeksi rauhoittuneet, mutta aika näyttää, alkaako se sitten parin kuukauden päästä uudestaan.

Bondi oli onnellinen, kun tultiin reissusta takaisin, mutta Raisa sanoi sille kyllä välittömästi, että et edes aloita. Lassi-poloinen tuli sitten äidin kainaloon nukkumaan, ja siinä sai ollakin. Itsekin olin kyllä kovasti uupunut, joten menimme kaikki kolme nukkumaan samaan pieneen kahdenistuttavaan sohvaan. Raisa nukkui pienellä kerällä jalkopäässä minun polvitaipeissa ja Bondi nukkui aivan litteänä - mutta ilmeisen onnellisena - minun selkäni ja selkänojan välissä. Se tekee sitä. Se on omasta mielestään kauhean pikkuinen koira. Siinä sitten otettiin kaikki kolmestaan unta, kaikki aivan pienessä kasassa siinä pienellä sohvalla, mutta niin autuaina. Tuhina vain kuului, ja itse nukuinkin sitten ihan useamman tunnin. Kun heräsin, Raisa oli edelleen jalkopäässä,  mutta Bondi oli siirtynyt lattialle sohvan viereen ja heilutteli sieltä häntäänsä kun huomasi, että olin hereillä.

Vaikkei tätä blogia kukaan luekaan, niin jos kiinnostusta tähän pentueeseen on, niin yhteyttä vain Johannaan, ja itse kyllä osaan Raisaa koskeviin kysymyksiin myös vastailla, ja mielellään vastailenkin.

Näihin tunnelmiin.

Ensikertaan!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti