sunnuntai 14. lokakuuta 2012

Life goes by.

Tässähän sitä vain oleskellaan. Ei olla tehty oikeastaan muuta kuin kuunneltu hyvää musiikkia. Reenaaminenkin on ollut vähän sellaista pientä ja pikaista.

Hyvästä musiikista tuli mieleen. Se on jännä, millainen vaikutus musiikilla voi olla koiriin. En osaa sanoa, johtuuko se suoraan siitä musiikista vai siitä mielentilasta, jonka se aiheuttaa minussa. Joskus kun olen koirien kanssa lenkkeilemässä kuuntelen jotain hyvää musiikkia, ja lenkkeilykin tuntuu käyvän kuin siivillä. Välillä tuntuu, että koirat alkaa liikkua samaan tahtiin kuin itse liikun, eli musiikin tahtiin. Sellaiset pienet hetket ovat mahtavia. Niistä jos jostain tulee omien koiriensa kanssa yhteenkuuluvuuden tunne, kuin edes sen pienen hetken ajan sydämet löisi ihan samaan tahtiin.

...En tunnusta, että kuuntelisin tälläkin hetkellä tunnelmointimusiikkia.

Joskus olen miettinyt, itse asiassa aika monestikin, että pitäisiköhän aloittaa koiratanssi. Itselle kun tuo musiikki on aivan valtavan tärkeä asia ja on kai sitä jonkun verran rytmitajuakin. Luulen vain, että voisi loppua mielikuvitus kesken aina jossain kohtaa.

Olen myös miettinyt, miten jännittävää olisi harrastaa rauniokoiratoimintaa. Tavallaan myös pelastuskoiratoiminta kiinnostaisi, mutta se kun vaatisi itseltä niitä tiettyjä taitoja, pitäisi olla EA-taidot todistettavasti kohdillaan ja lisäksi pitäisi osata vähän suunnistaakin. Eivät ole kumpikaan ehkä oikein minun vahvuuksiani. Rauniotouhusta sen sijaan en tiedä... Jotenkin vain olisi niin mukava kouluttaa koiriaan johonkin "tositoimiin". Siihenhän se PK-puolikin perustuu, mutta enpä tiedä. Itseäni vähän nappaa se, että alokasluokassa ei tarvitse nykyään enää esimerkiksi hakumetsästä löytää kuin kaksi maalimiestä. Tai siis kaksi on löydyttävä. Kun toinen löytyy, homma loppuu, huolimatta siitä haluaisitteko löytää sen kolmannen vaiko ette. Olen tosin ehkä vähän jäävi jauhamaan tästä, kun en ole vielä PK-puolella kisannut.

Nyt pitäisi saada ottaa vähän tavoitteita. Puhuttiin tuossa jo Margitin ja Memmun kanssa, että ensikeväänä on sitten koirat siinä kunnossa, että tokon alokasluokka käydään korkkaamassa. Toko on siitä näppärä laji, että siinä saa koiran alokasluokan kisakuntoon jopa todella helposti. Ei se mikään meidän "oma laji" ole, mutta tässähän sitä joutaa harrastelemaan muun touhuamisen ohessa. PK-touhun lisäksi olisi mukavaa aloittaa agility, ja Bondin kanssa jatkaa. Haku ja jäljestäminen voisivat olla niitä sulan maan harrasteita ja se agility sitten pääsääntöisesti talviharrastus. Hauska laji on sekin, kun ei lähde siihen hommaan liian vakavasti.

Oma ideologia on jotenkin se, että pääharrastuksen pitäisi olla se rodunomainen laji, jonka tarkoitus olisi kertoa koiran rodunomaisista piirteistä. Collien tapauksessa siis PK- tai PEKO-toiminta. Kaikkea muuta voi sitten harrastaa ihan harrastamisen ilosta niin paljon kuin vain itse ja koira jaksaa! Bondille muun muassa opetan ylemmän luokan tokoliikkeitä ihan huvikseni ja mielenvirkistykseksi, mutta tuskin me enää tokossa kilpaillaan. Onpahan tekemistä (: Seuraavaksi voisi miettiä vaikka sitä erikoisjälkeä. Pitäisiköhän käydä pitkästä aikaa polkemassa nurmelle jälki...

Haa, sen teen!

Ensikertaa!

1 kommentti:

  1. Tuo koiratanssi kuulostaa hyvältä! Eikun vaan kokeilemaan. Eiköhän niitä liikkeitäkin saa sitten tarpeen vaatiessa jostain lisää keksittyä ;)

    VastaaPoista