perjantai 15. marraskuuta 2013

Pientä pintaliitoa.

Katsokaa, teen taas treenipäivityksen. Hurraa. 

Eilen illalla käytiin taas collieporukalla (varsin loistavalla sellaisella, I might add) treenailemassa pimeällä parkkipaikalla tottista. Ei se nyt ihan pilkkopimeä ole, mutta hämärä kuitenkin. 

Bondi pääsi tekemään hommaa, josta annan sille kyllä taas propsit; se on ihan loistava häiriökoira sellaisille koirille, joiden häiriintymiseen riittää pelkästään toisen koiran läsnäolo. Se osaa (ilmeisesti!) älyttömän hyvin paikkamakuun. Eilen häiriö oli minun kokemustasoni huomioonottaen jopa kohtuuton, ja se ei johtunut niinkään toisesta koirasta, jolle olimme häiriönä, vaan minusta itsestäni. Tokossahan jätän koiran makaamaan, ja menen itse seisomaan passiivisena sinne parinkymmenen metrin päähän. Mitään ei tapahdu. Jos hyvin käy, kaikki muutkin vain makoilevat passiivisina paikoillaan, omistajat seisovat. Kaikki pidättävät hengitystä. Ei kuulu ääntäkään. Joskus joku koira vinkaisee hermostuneena. Joku yskäisee. Kerran Bondi on noussut kisoissa paikkamakuusta istumaan, jos ei silloinkaan lähtenyt paikoiltaan. Se kuuli tutun ihmisen auton oven käyvän parkkiksella ja haistoi myös varmasti tutut tuoksut. 

Nyt käskin sen kuitenkin maahan. Jätin sen paikalleen ja menin neuvomaan toista koirakkoa, sitä joka tarvitsi häiriötä. Liikuin ja puhuin itse koko ajan, kovaankin ääneen, kehuin toista koirakkoa, heiluttelin käsiäni ja liikuin koko ajan edestakaisin. Ja siinä se makasi. Ihan kärppänä koko ajan, mutta paikallaan. Ihan. Koko. Ajan. Voi, rakas Lassi! Olin niin ällistynyt, että hyvä kun tajusin kehua koiraa kun menin takaisin. Tiesin, että paikkamakuu on sille vahva liike, mutta tämä oli monessa mielessä sitä, mihin itse koirieni koulutuksessa pyrin. En niinkään kouluttamaan niitä "vain" kisatasolle, vaan opettamaan ne sellaisiksi että jos teoriassa tulisi tilanne, jossa joudun jättämään ne paikalleen ja poistun itse toisaalle, vaikka pois näkyvistä, niin ne napittaisivat samassa kohtaa kun tulen takaisin, vaikka ihan edestä ajaisi neljäntoista polkupyörän saattue, joista yksi olisi pikkulapsi varustettuna ohjaustankohuiskuilla ja vaaleanpunaisella lipulla kolmipyörän kolisevien renkaiden saattelemana, tai joku vanha mummo tai pulsu kävisi niitä maanittelemassa. Tämä on todella tavoitteeni koirieni kanssa. Tahdon koirieni olevan niin hyvinkoulutettuja, että niiden kanssa arki olisi vaivatonta. Jos ne selviävät suuremmistakin haasteista arjessa, niin kisatilanteet ovat vain tapa käydä näyttämässä se kaikille muille. Ei muuta. 

Raisan kanssa hyödynsin vieraita "maalimiehiä", ja harjoittelimme ilmaisua. Ensimmäinen kierros oli vähän tahmea, se oli odotettavissa, mutta seuraava sujui jo paremmin ja varmasti ensimmäistä kertaa vieraalla maalimiehellä saatiin jo ihan oikeaa sarjaa! Aivan huippua! Jos tätä menoa jatketaan talven ajan, niin toivon todella, että keväällä voitaisiin ilmaisu jo kenties siirtää maastoon. Kaikenlaisia muitakin suunnitelmia tuli tuossa jo mieleen, kun Raisa reippaana tyttönä aina lenkillä bongaa kaiken maailman kepakot pusikossa. Siinäpä Koirien Äidille mietittävää... 

Bennyn kanssa ei ollut alunperin tarkoitus tehdä mitään, mutta päädyttiin sitten taas leikkimään, kun oli kyseessä vieras kenttä ja viimeksi leikkiminen oli todellakin mukava kokemus! Tällä kertaa alku meinasin kuitenkin mennä taas haahuiluksi. Seisomisen sijaan kyykistyin ja jatkoin leikittämistä siten. Sehän toimi! Pikkukoira pinkoi onnellisena leikkimään, ja aluksi lelulla, mutta loppupeleissä se meni minulla leikkimiseksi, jälleen. Ei mitään, tästä noustaan! Pääasiallinen juttujen opettaminen tapahtuu minulla kuitenkin vielä namien ja aktivoimisen avulla. 

Tänään olisi kuulemma taas harjoitukset, pääsisi ihan halliin tekemään! Taidan tosin tällä kertaa mennä vain Raisan kanssa, se reppana kun pääsi eilen vain haukkumaan tyypeille (; 

Tarvitsen isomman auton. Haluan pakettiauton. Jossa on kolme istumapaikkaa edessä ja takana niin paljon tilaa, että voin pultata sinne ainakin kolmen ison koiran häkit ja lisäksi sinne mahtuu reeniromppeet. Pitää olla ihmisellä haaveita. 

Ensikertaan (mitenköhän pian se koittaa) !

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti