maanantai 15. helmikuuta 2016

Kun löytyisi se sopiva rytmi, tahti, tasapaino

Ajattelin tehdä pitkästä aikaa reenipostauksen. Kun me taas pitkästä aikaa reenattiin. Öhö.

Raisahan tosiaan kävi silloin heti vuoden alussa möllitokossa, josta kirjoittelinkin aiemmin. Sen jälkeen ei olla juuri oikeastaan mitää reenailtukaan. Tosin erään asian nyt ajattelin sille opettaa. Sehän tulee perusasentoon etukautta. Olen kuitenkin tässä tullut erinäisten pitkällisten harkintojen kautta siihen tulokseen, että mä itse pidän enemmän siitä, että koira kiertää takakautta sivulle. Lisäksi Raisa tuntuu usein jostain syystä tarjoavan mun kiertämistäni, vaikkei varsinaista sivulletuloa kuitenkaan sitä kautta, mutta kiertää kuitenkin. Lisäksi sen etukautta sivulletulot jäävät lähes aina vähän vajaiksi. Opetuskysymys, I know, but what can I say; I'm lazy.

Niinpä olemme opetelleet nyt sitten takakautta sivulletuloa. Ajatuksen Raisa hiffasi vikkelään, mutta tietyissä tilanteissa edelleen tietenkin pyrkii tarjoamaan etukautta tuloa. Onhan se tehnyt niin moooooonta vuotta. Otin avuksi myös naksuttimen, ja naksuttelin siitä, kun pyrki kiertämään mun takaani itse. Tässä ongelma osoittautui päinvastaiseksi, eli liike meinasi aina jatkua vähän liian pitkälle. Mun logiikalla tää oli kuitenkin helpompi korjata, ja naksauttelin sitten aina vain silloin, kun se on siinä oikealla kohdalla, eikä ole vielä ehtinyt mennä kuvitteellisen linjan yli. Tätä on tehty nyt pari kertaa, eli vielä ei voi puhua osaamisesta, mutta onnistumisia on kyllä tullut.

Toinen asia, mitä reenailtiin nyt tämän verrattain pitkän taukomme jälkeen, oli noudon palautus. Sehän ruukaa olemaan Raisalla helposti ja koetilanteessa vähän pikkuisen hitaanlainen, jos ihan iloinen. Selvästi kuitenkin on vähän epävarma, eikä palauta laukalla ja voi jäädä vähän matkan päähän minusta seisomaan kapula suussaan, että "Olihan tää nyt varmasti se juttu?" Poloinen suorittajani. Virheitä ei saisi tehdä, omasta mielestään. Tein ihan yksinkertaisesti niin, että kun lähti palauttamaan kapulaa, niin jo saman tien vapautin lelulle, ennen kuin ehti hidastaakaan vauhtia. Samalla periaatteella teimme myös luoksetuloa, jossa siinäkin se meinaa alkaa hidastamaan vauhtia vähän liian aikaisin. Luoksetulossa annoin sen kuitenkin tulla ihan hyvän matkaa ennen kuin otin lelun. Ihana se on :') Tauon jälkeen sen kanssa tuntui niin ihanalta tehdä yhdessä. Koira, joka saa jopa tokon tuntumaan mukavalta. Se on ihan suuri aarre.

Pikkuisen on tehty myös kaukoja, ja kyyyyllä ne siitä alkaa sujua. Vielä pitää vahvistaa sitä, että mikä on seisomasta maahanmenoon annettavan "Ligg!" -käskyn merkitys, eli että mennään hissinä alas, eikä takapää liiku. Mutta se alkaa olla jo ihan kiva. Menee myös aika hyvin pelkillä suullisilla ja jopa pelkillä käsimerkeilläkin (:

Lisäksi on se meidän ultimaattinen ongelma, eli ylivireestä johtuva ääntely. Eilen vaan poljin sille yhtäkkiä jalkaa, ja sanoin, että "Turpa umpeen!", sitten kutsuin sen uudelleen tekemään, ja kun teki oikein ja hiljaa, niin hurjat kemut. En ollut edes erityisen vihainen sanoessani tuon. Ei tuntunut ärtymystä. Se oli oikeastaan aika hyvä asia, ja viesti meni ainakin sillä kertaa perille! En tiedä, miten jatkossa tämän asian kanssa, mutta se selvinnee.

Benny pääsi lauantaina käymään kanssani kokeenomaisessa reenissä, missä tehtiin paikkiksen lisäksi putkeen liikkuroituna kolme liikettä, hyppy, kaukot ja luoksetulo. Maahanmeno muuten tosi siivo, mutta nousi naapurin käskyllä ennen aikojaan istumaan. Häiriökäskytystä sitten jo harjoiteltiinkin. En tiedä, onko tähän olemassa joku megaratkaisu? Joskus se ottaa härön, joskus ei. Taitaa riippua Bennyllakin ihan päivästä. Oh, well. Elämä organismi se koirakin on, eikä mikään ohjelmoitavissa oleva kone. Jos haluisin sellaisen ohjelmoitavan koneen, niin hankkisin sitten jonkun Aibon :B Kyllä se koira saa virheitä tehdä, ja silläkin saa olla huonot päivänsä.

Hyppy oli tositosi hyvä, ihan nanosekunnin varasti lähdössä, mutta liikkuri ei sitä esim. huomannut tai ei ainakaan asiasta sanonut. Perusasennot vielä vähän vinoja, mutta luulen, että alan korjaamaan niitä samoin kuin Raisankin kanssa, eli pyydän sivulle, ja ennen kuin ehtii edes istua, niin naksauten oikean kohdan. Kaukoissa ei tainnut olla mitään huomauttamista, oli oikein siivo. Jokohan sitä uskaltaisi kohta taas kisoja katsoa (:

Bennyn kanssa onkin edelleen paljon tekemistä seuraamisessa ihan kokonaisuudessaan; hyvässä tunnetilassa, käännöksissä, liikkeellelähdöissä. Nyt on toistaiseksi harjoiteltu liikkeellelähtöjä, ja täyskäännöksiä tehty oikeastaan paikallaan. Mulla on sellainen fiksaatio, että haluaisin koiran tekevän täyskäännökset niin, että mä itse käännyn koiraan päin ja koira liikuttaa peräänsä. Raisahan tekee näin, ja on saanut jopa hyvää palautetta näistä käännöksistään ennen muinoin. Nyt pitäisi Raisalla sitäkin taas vähän korjailla. Mä haluan ajatella niin, että sellainen kääntyminen auttaa koiraa muistamaan peräpäänsä olemassaolon, mikä taas on seuraamisen ja monen muunkin tekemisen kannalta oleellinen asia. Hyvän täyskäännöksen opettaminen tällä tavalla ei ole ihan helppoa, mutta mä haluaisin sen silti niin tehdä. Uskon, että se sitten auttaa myös ihan vasemmalle käännöksissäkin, ja tuskin siitä on haittaa oikealle käännöksissäkään.

Yksi asia, mitä pitää mun myös miettiä on, että miten kehun sen ja vapautanko liikkeiden välissä ollenkaan. Se voi olla, että sitä ei ehkä kannattaisikaan päästää härväämään siinä välissä, vaan kehuisi ja kiltisti naamasta silittelisi ja hyvittelisi sen, kun se tekee oikein.

Myös Raisalla pitää miettiä, että kannattaako liikkeiden jälkeen vapauttaa. Toisaalta sitä ei ehkä kannata myöskään kauheasti silitellä, ettei vallan liian paljon pääse vire laskemaan. Tällaisia mietintään siis.

Bennyn kanssa on tehty vähän myös noutoa, ja myös isommalla kapulalla. Tässä täytyy nyt olla tarkkana, ettei tule sössittyä ainakaan tahallaan.

Nyt oli kuvaton ja vähän tylsä postaus, mutta jospa seuraavassa taas jotain konkreettisempaa (:

Ensikertaan!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti