tiistai 24. toukokuuta 2016

"Nyt tapahtuu paljon ja äkkiä, poika!"

Kymmenen pistettä sille, joka tietää, mistä otsikon lainaus on peräisin ;)

Se tosin nyt sopii viimeaikaisten tapahtumien kulkuun varsin hyvin. On nimittäin tapahtunut. Aika sikana. Ja kaikkea. Mistä edes aloittaisin?

Mennään reilun viikon taakse lauantaihin, ja suunnataan matkamme Lieksaan, kauniin ja kylmän Pielisjärven rannoille. Tuolloin ja tuossa paikassa järjestettiin rallitokokokeet, joihin Lassikoira oli ilmoitettu Annin toimesta. Mukaan reissuun lähti myös rallihommien villi kortti ja Lassin uusi senioriystävä Metka. Sää oli kaunis, mutta tuulinen ja viileä, mutta ulkoilmassa olemisessa ei ollut mitään vikaa. Lassihan on myös tosiaan taas ajeltu kesätukkaansa, mutta sitä ei kyllä päässyt vilu puraisemaan. Itsekin pääsin vähän syvemmälle rallailun saloihin, kun tuli istuttua intensiivisesti kehän laidalla ensin alokasluokan ja myöhemmin vielä voittajaluokankin ajan. Sen verran pakko sanoa, että olen vähän joutunut kumoamaan ajatuksiani lajista - se voi olla matalan kynnyksen laji, kun koiraa saa kehua ja pitää alokasluokassa vielä hihnassakin (tai no, saa ja saa...), mutta helppoa se ei kyllä varsinaisesti ole. Tai ilmeisesti Lassille on, mutta on Lassilla kyllä aika pr0 ohjaajakin!

Kaukaa ja pystyyn (!!!!) kuvattu video kisoista.



Lassin tulossaldo rallikisoista on 92, 99 ja nyt sitten näistä Lieksan kisoista 94 pistettä, mikä tarkoittaa, että Eliaalla on nyt sitten plakkarissaan toinen koulari, RTK1, kelvossa 9-vuoden iässä! Sanottakoon, että Mutkismuu, joka tosiaan lähti kisoihin vähän lyhyellä varoitusajalla, nappasi sekin debyyttikisoistaan 92 pistettä!! Että kyllä tässä puhutaan jo mun mielestäni ohjaajan osaamisestakin, ja siitä mitä ja miten on reenattu ;)

[rant] Keuhkosin Annille kokeessa miten mua ottaa totaalisesti päähän, että huonoa menestystä kisoissa kuin kisoissa perustellaan aina jollain ulkoisella tekijällä; milloin on outo kenttä, milloin tuomari katsoi väärään suuntaan tai kentän laidalta tulleet häiriöt oli kohtuuttomia taitaitai... Ottaa aivan raivokkaasti pattiin, että MIKSI ei voida vaan lähteä siitä ajatuksesta, että ongelma on AINA koulutuksessa, kouluttajassa ja reenaamisessa??? Koska onhan se. Jos koira ottaa häiriötä kehän ulkopuolelta tulevista asioista, niin niiden sietämistä ei vaan selvästikään ole vielä koiralle tarpeeksi opetettu, esimerkiksi. Jos koira ei toimi ilman palkkaa, niin tekeekö se koskaan reeneissä mitään ilman, että ohjaajalla on palkka vähintään taskussa? Ei se ole mikään häpeä tai huono asia myöntää. Päinvastoin, mun mielestä koiraharrastuksessa jopa aika kivakin asia; päästään reenaamaan lisää! Koska mitä järkeä on harrastaa, jos ei tykkää itse reenaamisesta, vaan kaiken hienon pitäisi tapahtua aina vaan kisoissa ja kokeissa...?? [/rant]

Enivei. Reissu oli kaikilta osin mukava, käytiin myös pizzapiknikillä Pielisen rannalla, kuunneltiin autossa kivaa musaa ja sää tosiaan suosi. Lisäksi reissun päälle tehtiin vielä herkullisia mokkapaloja ja katsottiin illalla Euroviisuja karvavarpaiden tuhistessa tyytyväisinä jaloissa ja kainalossa. Kyllä tää vaan on niin < 3

Sunnuntaina lähdettiinkin sitten porukalla vähän Kolistelemaan! Matka vei siis jälleen Pielisjärven rannoille, ja sää oli edelleen huikean mahtava. Mä olen äitini kertoman mukaan kyllä käynyt Kolilla joskus lapsena, mutta en mä siitä oikein mitään muista. Me käytiin silloin niin paljon kaikissa luonnonpuistoissa ja muissa, että en varmaan edes tiennyt kaikkien nimeä :B

Maisemien lisäksi tuli kieltämättä olo, että meidän kokoonpanomme oli yksi nähtävyys muiden muassa; viisi lassieta, kolme pörrötukkaista ja kaksi nahkamallia, ja kaikki väritkin edustettuina. Ei huono. On muuten älyttömän kelpoja reissueläimiä tämä porukka. Meinaan tuli vastaan enemmän kuin yksi hullunkiilto silmissään rähisevä koira, niin tää konkkaronkka sen kuin katselee, korkeintaan vähän pojat piippaili, mutta se siitä.

Kolilla oli hienoa ja mukavaa. Tosi ihana reissu, josta todisteena myös tässä teille tällainen hilpeä kuvanen.


Koli tapahtui tosiaan sunnuntaina.

Maanantaina alkoi sitten mennä hommat vähän etelään.

Olin käyttämässä koiria iltapissalenkillä. Siellä ne kirmailivat porukalla, juoksivat siistissä rivissä pitkin suoraa tietä, kun Raisa vetäisi yhtäkkiä liinat kiinni ja meni ikäänkuin kasaan. Ihmettelin, että no mikäs nyt ja ajattelin, että olisiko se vain jotenkin astunut huonosti, tai olisiko lihakseen tullut joku pistos tai jotain. Mitään en siinä tiellä nähnyt. Tassut katsoin läpi, ei mitään, kääntelin vähän ja kokeilin reflekseja. Kaikki vaikutti olevan ookoo, mutta koira vaisu, roikotti häntäänsä, ja käveli kehnosti. Ehkä selässä jotain...? No, yön saisi levätä, katsotaan aamulla.

Aamulla Raisa vaikutti taas kokolailla normaalilta. Käytiin aamulenkillä, jonka varrella on eräs este, jonka yli Raisa haluaa mennessään aina hypätä. Nytkin se lähti kirmaamaan estettään kohti, mutta ennen hyppäämistä vetikin taas itsensä kasaan, eikä halunnutkaan hypätä. Kummastelin. Loppulenkin se oli taas aivan vaisu. Näytti siltä, että se olisi halunnut juosta, mutta ei pystynyt. Kävellessään se mutkautteli häntäänsä oudosti, kuin hakien tasapainoa. Outoa... Tiistai-iltana se oli myös poikkeuksellisen levoton. Se läähätti, vatkasti, ei käynyt maaten, jopa tärisi hurjana. Aluksi ajattelin sen säikähtäneen, kun Anni joutui vähän komentamaan toisilleen kukkoilevia Lennua ja Bennya. Mutta ei se kyllä normaalisti tuollaisiin asioihin noin raskaasti suhtaudu. Soitin Johannalle, ja kerroin asiasta, ja tietenkin Johanna sanoi, että ottaa heti aamulla yhteyttä eläinlääkäriin, minkä olisin toki tehnytkin. Rauhoittui se sitten illalla nukkumaan kuitenkin. Keksiviikkoaamuna se kyllä tervehti minua, mutta alkoi melkein saman tien tärisemään. Soitin eläinlääkärille, ja sovittiin, että vien koiran sinne ja otetaan sen selästä röntgenkuvat. Eläinlääkärillä Raisan selkä ja lanneranka kuvattiin, ja sieltäpä se syyllinen löytyikin; lonkkamaljassa (jos nyt oikein kuvaa tulkitsin) oli koko luun läpi menevä hiusmurtuma. W0000t. Eläinlääkäri kysyi, että onko mitään käryä, mistä olisi voinut tulla ja eikö koira tosiaan ole ontunut ollenkaan? Vastasin vaan molempiin vähän äimänä, että no ei. Ainoa mitä keksin oli, että siellä Kolilla kiipeillessään ja hyppiessään se on satuttanut itsensä, mutta ei se kyllä siellä oireillut.

Raisalle sitten hoidoksi kolme viikkoa täyttä lepoa, ja hillittömät kiparit ja vielä lihasrelaksantti kaupantekijäisiksi. Tämmöstä. Olin ilmoittanut Raisan Nurmekseen tokokokeeseen, joka olisi lauantaina, mutta tämä oli nyt sitten luonnollisesti out of question. Ilmo oli kuitenkin maksettu ja kokeeseen oltiin porukalla lähdössä, joten kysäisin järjestäjältä, sopisiko minun vaihtaa voittajaluokan koirani alokasluokan koiraan. Tämä sopi, joten näin sitten toimittiin, ja yllärinä kokeeseen lähti sitten Benny, jonka kyllä tiesin ja tiedän olevan vielä kovasti keskeneräinen mitä tulee koesuorituksiin ja turnajaiskestävyyteen.

Lauantaiaamuna seitsemältä Bondi ja kipulääkkeistä tokkurainen Raisa jäivät siis jatkamaan uniaan, kun kokoonpano allekirjoittanut, Benjamin Poikolainen, Anni, Lennu, Ilona ja Halti lähtivät suuntaamaan kohti sateista Nurmesta. Tuomarina kokeessa oli Allan Aula, ja osanottomäärä oli rajoitettu 25 koirakkoon, mikä oli varsinkin sääolot huomioon ottaen varsin miellyttävä ratkaisu. Alokasluokassa oli kaikenkaikkiaan 13 koirakkoa, Benny se kolmastoista.

Bennyn kanssa mentiin asenteella, että paikkamakuun pitää sujua, mutta muuten vaan höntsäillään ja tehdään sillä tasolla, mikä meille riittää. Itse pyrin vain hymyilemään, pitämään itseni ja koiran rentona ja tyytyväisenä, koska tällaisesta kisasta ei nyt ainakaan mitään painetta kyllä oteta, mihin lähdetään ihan kylmiltään :D Onhan se Benny nyt alokasluokkia käynyt, ja teoriassa osaa liikkeet, mutta se keskittyminen...

Ihan kiva reissuhan tuo sitten olikin. Bennyn vierestä lähti paikkiksessa juoksemaan kaksi koiraa, mutta hän sen kuin pötköttelee, että oho, noi lähti, ei kyllä sais. 10 tästä liikkeestä oli kyllä enemmän ansaittu kuin koskaan < 3

Muutenkin liikekohtaiset pisteet oli kyllä melko tasaista 10-riviä, mistä olin kyllä ällikällä lyöty. Poikolainen! Seuraaminen oli 7, mikä ei ole edes mikään ihme, ja estehyppy taisi olla 8, kun Benny kyllä loikkasi hienosti ja oli jo tulossa eteen istumaan, mutta huomasikin sitten takanani olevan matalan merkkikartion ja päätti mennä siihen sitten tutustumaan lähemmin. Kökkiäinen. Mutta annettakoon se Bennylle anteeksi tuon muutoin saavutetun kymppirivin perusteella.

Nurmeksessa satoi koko aamupäivän, ja alokasluokan loputtua autoon istahtikin kolme litimärkää nuorta koirapoikaa samanveroisessa kunnossa olevien omistajiensa kera.

Tässäpä videota suorituksesta, kiitos videoinnista Annille!



Lauantai-iltana pääsi vielä Maailman Parhaan Collieporukan + Sheltti-ihmisen kanssa viettämään mahtia sauna- ja peli-iltaa tuon kyseisen Sheltti-ihmisen kotiin! Oli ihan mahtava ilta, ruoka oli hyvää ja sitä oli paljon, oli leivottu oikein kakku ja kaikkea, päästiin saunaan, oli hyvää seuraa, pelejä, hyvä mieli, onni ja autuus, ja pienen ihmisen sydän onnesta pakahtumaisillaan siitä, miten sitä voikaan kokea itsensä välillä niin etuoikeutetuksi < 3 Mua surettaa ajatus, ettei tätä collieporukkaa kera sheltti-ihmisen ehkä jonain päivänä enää tässä muodossa ole. Mä toivon, ettei se silti lakkaa olemasta.

Sunnuntai oli kevyt chillailupäivä, jolloin en tehnyt juuri yhtikäs mitään. En ainakaan muista. Ei kun teinpäs! Kävin vetäisemässä pentukurssin teoriakerran keskustassa, ja kävin vähän auttamassa Annia, kun se reppana oli napannut itselleen Nurmeksen tuliaisina sitten flunssan. Paleltui tietysti. Tuon keikan päälle kävin vielä moikkaamassa sukumme nuorimmaista jäsentä perheineen. Kelpo toukka on hän. Koirilla siis lepopäivä, mulla ei ehkä ihan sanan varsinaisessa merkityksessä.

Että joo. Onhan tässä ollut meiningiä.

Nyt on kello sikana, ja ihmisenlasta väsyttää paljon, joten yöpuulle matkani suuntavi.

Ensikertaan!

1 kommentti:

  1. Pakko vastata, oisko Aladinista lainaus?? :D kiva collieblogi, jään seurailemaan. Tarkoituksena olis tokoa alkaa pikkuhiljaa enemmän treenailemaan oman pk collien kanssa niin kiva lueskella muitten postauksia aiheesta :) varsinkin siitä että välillä muitakin turhauttaa ja silti tulee tälläsiä tuloksia!

    pehkonelamaa.blogspot.fi

    VastaaPoista